Saimaannorpan suojelu ja kalastus sujuu Saimaalla

Vuonna 2021 kalanpyydyksiin havaittiin kuolleen kaksi norppaa, kuten myös tänä vuonna. Näistä neljästä yksi on kuollut verkkoon heinäkuussa, muut syksyllä ja talvella. Esimerkiksi vuonna 2012–2014 erilaisiin kalanpyydyksiin havaittiin kuolleen vuosittain keskimäärin seitsemän saimaannorppaa. Vuosina 2016–2020 kalanpyydyksiin havaittiin kuolleen vuosittain 3–5 norppaa. Vuosina 2010–2015 kanta kasvoi keskimäärin 3,6 % vuodessa ja 2015–2020 keskimäärin 5,6 % vuodessa.

Kalastusrajoituksia on muutettu onnistuneesti

Kaksi viimeistä vuotta ovat olleet suotuisia saimaannorpalle vähäisen kalanpyydyskuolleisuuden ja hyvien pesimäolosuhteiden vuoksi. Hyvien pesimäolosuhteiden vuoksi pesäpoikaskuolleisuus on ollut aikaisempaa vähäisempää, suurempi osa kuuteista on selvinnyt ensimmäisestä ja riskialttiista vuodesta. Kuutteja on syntynyt ennätysmääriä, vuonna 2021 rikkoutui ensimmäistä kertaa 90 kuutin raja ja vuonna 2022 arvioidaan syntyneen vähintään 92 kuuttia. Lisääntynyt syntyvyys viittaa myös kannan kasvun jatkuneen.

– Kalastusrajoitusalueen yhtenäisyys ja ympärivuotiset pyydystekniset rajoitukset ovat käytännössä lopettaneet aikuisten norppien kuolemat rajoitusalueella. Kuutteja ei käytännössä enää kuole katiskoihin, mertoihin tai rysiin, vaan niiden rakenne on saatu norppaturvalliseksi. Verkkokalastuksen aiheuttamat kuolemat ovat vähentyneet. Tähän on syynä rajoitusalueen yhtenäisyys ja laajuus sekä vahvalankaisten ja riimuverkkojen ympärivuotinen kielto, kertoo ELY-keskuksen kalastusbiologi Teemu Hentinen.

Vuonna 2016 kalastusrajoitusalueen yhtenäisyys otettiin ensimmäisen kerran käyttöön ympärivuotisten pyydysrajoitusten ja verkkokalastuskiellon osalta. Vuonna 2016 säädettiin verkkokalastuskielto 2556 km² alueelle ja vuonna 2021 aluetta kasvatettiin 2 800 km² suuruiselle alueelle.  Alue on nelinkertaistunut kymmenessä vuodessa ja rajoitusalueen yhtenäisyys on ollut voimassa kuusi vuotta. Samaan aikaan kalanpyydyskuolleisuus on vähentynyt ja säästyneet kuutit ovat saavuttamassa sukukypsyyden, mikä näkyy lisääntyvänä kuuttien määränä (syntyvyytenä) ja kannan kasvuna.

Nykyisellään rajoitusalue kattaa saimaannorpan pesimäalueen ja keskeisen kuuttien liikkumisalueen. Kalastusrajoitusalue ulottuu Pohjois-Karjalan Pyhäselältä aina Kolovedelle, Varkauden eteläpuolelle, Etelä-Saimaalle, Luonterille ja Puruvedelle.

Saimaalle mahtuvat sekä saimaannorppa että kalastajat

Vesialueet omistaa pääosin yksityiset kiinteistön omistajat yhdessä ns. osakaskuntien osakkaiden kanssa. Vesialueen omistukseen kuuluu oikeus kalastaa ja hyödyntää kalakantoja. Sopimuskorvauksia maksetaan osakaskunnille, ei yksittäisille kalastusoikeuden haltijoille.

Kiristyneet kalastusrajoitukset ovat vaikeuttaneet kaupallisen kalastuksen toimintaedellytyksiä ja lisänneet pyydyskustannuksia. Norpparajoitusalueella saa käyttää vain ohutlankaisia verkkoja ja ympärivuotisesti on kielletty erityisen vaaralliset vahvalankaiset ja riimuverkot. Kaikesta verkkokalastuksesta ei voida luopua Saimaalla. Muun muassa muikut sekä ahven- ja kuhakannat jäävät kalastamatta, jos verkkokalastusta rajoitettaisiin nykyistä enemmän. Vapaa-ajankalastajalle ei ole muita pyydyksiä muikun kalastukseen kuin muikkuverkko. Kuhaa saadaan eniten ja kustannustehokkaasti verkoilla syksyllä ja talvella, jolloin kuhat kerääntyvät syvänteisiin ja niiden reunoille.

Talvikalastukseen ei ole verkkokalastusta korvaavaa pyyntimuotoa. Kuhan verkkokalastuksella on suuri merkitys kotimaisen kalan käytölle, vapaa-ajankalastukselle ja kaupalliselle kalastukselle. Esimerkiksi Saimaan kuhasaaliin arvo vähittäiskaupassa on lähes kaksi miljoonaa euroa. Kaupallisesta kuhasaaliista 90 % on verkoilla pyydettyä ja ahvensaaliista 70 %.

– Saimaannorpan suojelun ja kalastuksen yhteensovittamisesta sekä hyvästä yhteistyöstä hyötyvät sekä norppa että kalastus. Vesialueen omistajat ja paikalliset ihmiset osallistuvat pesälaskentoihin, keino- ja lumipesien tekoon, valvontaan, tiedotukseen ja norppaturvallisen kalastuksen edistämiseen, Hentinen korostaa.