Samanaikainen sähkö- ja magneettistimulaatio auttoi selkäydinvammapotilasta saavuttamaan kävelykyvyn

Aivojen ja raajojen liikehermojen samanaikaisesta stimulaatiosta on saatu lupaavia tutkimustuloksia. Helsingin yliopiston, HUSin ja Aalto-yliopiston yhteisessä BioMag-laboratoriossa tehdyt tutkimukset ovat jo aiemmin osoittaneet, että samanaikainen aivojen transkraniaalinen magneettistimulaatio ja raajahermojen sähköstimulaatio on hyödyllinen hoitokeino motoriseen kuntoutukseen potilailla, jotka kärsivät selkäydinvauriosta.

Aiempien potilastutkimusten mukaan samanaikainen aivojen ja raajahermojen stimulaatiohoito vahvistaa hermoyhteyksiä ja voi näin palauttaa potilaan liikuntakykyä.

Nyt laboratorion tutkijat ovat selvittäneet ensimmäistä kertaa sähköisen stimulaatiohoidon mahdollisuuksia osittaisen alaraajahalvauksen hoidossa: tutkijat selvittivät, miten stimulaatiohoito voi edistää kävelykyvyn palautumista, kun se yhdistetään kävelykuntoutukseen.

Tuoreen tapaustutkimuksen tulokset on julkaistu Spinal Cord Series and Cases -tiedelehdessä.

– Osoitimme ensimmäistä kertaa, että samanaikainen aivojen ja raajahermojen stimulaatio auttoi osittain halvaantunutta potilasta kävelemään ja edisti potilaan kävelykuntoutumista. Stimulaatiohoito on jo aiemmin osoittautunut potentiaaliseksi hoitomuodoksi selkäydinvammoihin. Tämä tutkimustulos kannustaa jatkamaan sähköisen stimulaation tutkimista, tapaustutkimusta johtanut Helsingin yliopiston neurotutkija ja lääkäri Anastasia Shulga sanoo.

Selkäydinvammapotilas saavutti itsenäisen kävelykyvyn rollaattorin kanssa

Tapaustutkimuksessa stimulaatiohoitoa kokeiltiin 47-vuotiaalle miehelle, jonka alaraajat olivat osittain halvaantuneet selkäydinvaurion vuoksi. Hänen oikea jalkansa oli spontaanisti kuntoutunut lähes normaaliksi vamman jälkeisen vuoden aikana, mutta vasempaan jalkaan toiminta oli palautunut vain osittain siten, että hän ei pystynyt kävelemään. Vasempaan jalkaan annettiin kolmen kuukauden ajan stimulaatiohoitoa vuosi onnettomuudesta. Kolmen kuukauden hoito toistettiin kahden vuoden kuluttua onnettomuudesta.

Ennen stimulaatiohoitoa potilas ei pystynyt seisomaan ilman tukea eikä ilman huomattavaa painokevennystä. Hän ei aloittanut tavanomaista kävelykuntoutusta, koska sen katsottiin olevan hyödytön.

Ensimmäisen kolmen kuukauden hoitojakson jälkeen hän pystyi seisomaan 1,5 minuuttia ja ottamaan 13 askelta tukitankojen avulla, kokonaan ilman painokevennystä. Tämän muutoksen ansiosta mies myös pääsi hoitojakson jälkeen kävelykuntoutukseen, ja hän saavutti kuntoutuksessa itsenäisen kävelykyvyn rollaattorin avulla.

Toisen kolmen kuukauden hoitojakson aikana potilaan kävelymatka kasvoi 2,4 kertaa nopeammin kuin edeltävän jakson aikana, jolloin stimulaatiota ei annettu. Lisäksi vasemman jalan voima oli palautunut huomattavasti, ja potilaan omatoimisuutta kuvaava mittaustulos oli parantunut. Hoidosta ei seurannut haittavaikutuksia potilaalle.

Samanaikaista stimulaatiota tutkitaan hoitomuotona osittaisiin vammoihin

Suurin osa selkäydinvammoista on osittaisia, ja vammoissa on suurta vaihtelua. Potilaat voivat jäädä täysin halvaantuneiksi kaulasta alaspäin, mutta parhaassa tapauksessa he voivat toipua lähes täysin tai jopa kokonaan. Toipuminen riippuu vamman tasosta ja vaikeusasteesta.

– Kun vammasta on kulunut vuosi, toipumisvauhti hidastuu huomattavasti ja spontaania parantumista tapahtuu enää vähän, Shulga kertoo.

Traumaattisten selkäydinvammojen hoitoon kaivataan uusia hoitomuotoja, sillä toistaiseksi kliinisessä käytössä on vain tarvittaessa tehtävä selkärangan stabilointileikkaus ja sen jälkeinen kuntoutus.

Shulga on saanut lupaavia tuloksia tutkimusvaiheessa olevan stimulaatiohoidon potilastapausten ja -sarjojen tutkimuksista, joissa hoitoa on kokeiltu osittaisiin vammoihin. Tutkimuksissa on saatu parannettua lähes 20 potilaan käsien tai alaraajojen toimintaa. Shulga täsmentää, että jos potilaan selkäydinvamma on täydellinen, stimulaatio ei sovi hoitomuodoksi.

Tällä hetkellä Shulga työstää tutkimusta, jossa tutkittavien potilaiden neliraajahalvaantumisesta on kulunut vain 1–4 kuukautta. Satunnaistetussa, kaksoissokkoutetussa ja lumekontrolloidussa tutkimuksessa pyritään parantamaan halvaantuneiden potilaiden käsien toimintaa. Vastaava tutkimus on suunnitteilla alaraajahalvaantuneilla potilailla.

 – Tutkimme synkronoidun sähkö- ja magneettistimulaation tehokkuutta, ja tutkimusten tavoitteena on tuoda menetelmä kliiniseen käyttöön kohottamalla näytön astetta, Shulga sanoo.

Lisätietoja:

LT Anastasia Shulga, Helsingin yliopisto

Sähköposti: anastasia.shulga@helsinki.fi

Viite: A. Shulga, S. Savolainen, E. Kirveskari & J. P. Mäkelä. Enabling and promoting walking rehabilitation by paired associative stimulation after incomplete paraplegia: a case report. Spinal Cord Series & Cases. DOI: 10.1038/s41394-020-0320-7

**********************************

Ystävällisin terveisin

Elina Kirvesniemi, viestinnän asiantuntija, Helsingin yliopisto
elina.kirvesniemi@helsinki.fi 050 409 6469