Satsaukset sosiaalialan palkkaukseen ja työhyvinvointiin linjattava kehysriihessä

Talentia vaatii, että valtion tulee osoittaa riittävä rahoitus monivuotiseen palkkaohjelmaan. Sosiaalihuollon ammattihenkilöiden, eli sosionomien, sosiaalityöntekijöiden, kuntoutuksen ohjaajien ja geronomien, sekä varhaiskasvatuksen sosionomien ja opettajien palkat eivät vastaa työn yhä lisääntyvää vaativuutta. Pako alalta on yltynyt, ja alan ammattilaisista on paikoin huutava pula.

– Tätä ei voi toistaa liian usein: työstä pitää maksaa kunnon palkka. On sanomattakin selvää, että heikko palkkataso vaikuttaa sosiaalialan veto- ja pitovoimaan. Talentian selvityksen mukaan jo vastavalmistuneet sosiaalialan ammattilaiset miettivät työpaikan tai alan vaihtamista, Talentian puheenjohtaja Jenni Karsio sanoo.

Talentia myös korostaa, että hyvinvointialueille siirtyvän sosiaalihuollon henkilöstön palkkaharmonisoinnin kustannukset tulee kattaa valtion rahoituksella, koska palkkakustannukset ovat osa hyvinvointialueen toimintamenoja. Tarvittaessa varat tulee osoittaa lisätalousarviossa.

Työhyvinvointiohjelma välttämätön sosiaalialalle

Talentia tähdentää, että sosiaalialalle on luotava oma työhyvinvointiohjelma. Sen tulee olla osa sosiaali- ja terveysalan henkilöstön riittävyyden ja saatavuuden ohjelmaa, joka käynnistyi vuoden 2021 lopulla tavoitteena ratkaista sote-alan työvoimatarpeet lyhyellä ja pitkällä aikavälillä.

Työ sosiaalihuollossa on psykososiaalisesti kuormittavaa, mikä vaikuttaa merkittävästi työntekijöiden työkykyyn. Loppuunpalamiset ja sairaslomat ovat alalla yleisiä. Esimerkiksi Kevan tutkimuksen (2018) mukaan sosiaalityöntekijöiden mielenterveysdiagnoosit ovat yleinen syy työkyvyttömyyteen. Alalta työkyvyttömyyseläkkeelle jäävien määrä on pysynyt jo kymmenen vuotta korkeana.

– Jos aidosti halutaan, että sosiaalialan asiantuntijat jaksavat uransa loppuun ja uudet eivät vaihda heti alkumetreillä vähemmän kuormittavalle alalle, on työhyvinvointiohjelman valmistelu aloitettava pikimmiten. Sosiaalialan kuormitustekijät tunnistetaan jo, mutta ratkaisukeinot puuttuvat yhä, Karsio sanoo.

Ratkaisuja on keksittävä ja toteutettava aktiivisesti, jotta työolosuhteet paranevat ja osaamista pystytään kehittämään vastaamaan työn kasvavia vaatimuksia.

Sosiaalialan työntekijöiden vaihtuvuus on melko suurta. Henkilöstön vaihtuvuudesta aiheutuu merkittäviä inhimillisiä ja taloudellisia kustannuksia. Olennaista sosiaalialan ammattilaisten työssä pysymisessä ja rekrytoinnissa on palkkauksen lisäksi juuri työhyvinvointi.

– Satsaaminen työntekijöiden hyvinvointiin ja sosiaalialan ammattilaisten työssä pysymiseen lisää palveluiden vaikuttavuutta ja asiakasturvallisuutta, Karsio toteaa.

Sosiaalihuollon tutkimus- ja koulutusrakenteet turvattava

Talentiasta on myös keskeistä, että kehysriihessä linjataan sosiaalihuollon koulutuksen, tutkimuksen ja kehittämisen rakenteista.

– Sosiaalihuollon tutkimus-, koulutus-, kehittämis- ja innovaatiorakenteet on toteutettava ja niiden toiminnalle on varattava riittävä rahoitus valtion budjetista, Karsio summaa.

Valtion rahoitus sosiaalityön yliopistolliseen tutkimukseen ja erikoissosiaalityöntekijöiden koulutukseen on turvattavaa. Rahoituksen tasoa tulee korottaa.

Talentia korostaa, että sosiaali- ja terveydenhuollossa on oltava yhdenvertaiset mahdollisuudet kehittää alaa, edistää osaamista ja koota tutkittua tietoa alasta.

– Sosiaalihuolto on hyvin erilaisessa asemassa verrattuna terveydenhuoltoon, jolla on vakiintunut rahoitusjärjestelmä sekä tutkimukseen että koulutukseen. Periaatteiden ja rakenteiden tulee olla yhdenmukaisia, Karsio muistuttaa.