Vaalituloksen perusteella Kokoomuksen johdolla mahdollisesti muodostuva oikeistohallitus aikoo leikata voimakkaasti valtion menoja. Suojassa tältä leikkaukselta eivät tule olemaan sosiaaliturva, terveydenhuolto ja koulutus, vaikka puheissa näin väitetään. Tämä johtuu siitä, että edelliset kokonaisuudet yhdessä puolustus- ja sisäisen turvallisuuden menojen kanssa muodostavat 80% kaikista valtion toimintamenoista. Jos aikoo pienentää valtion menoja kuudella miljardilla, ei jäljelle jäävä n 20 % osuus valtion menoista yksinkertaisesti riitä. Joko siis ei voi tehdä aiottuja kuuden miljardin eurojen säätöjä tai sitten niiden vaikutukset on ulotettava myös sosiaaliturvaan ja terveydenhuoltoon. Olisi tietysti hyvä jos tällaisia säästöjä ei tehtäisi, mutta tällöin voidaan kysyä: mikä oli todellinen peruste niinikään vaalien voittajiin kuuluvan SDP:n syrjäyttämiseen hallitusneuvotteluista. Todennäköisintä onkin, että leikkaukset, toki sopeutuksen nimellä, aiotaan tehdä ja ne ovat vaikutuksiltaan laaja-alaiset ja ulottuvat myös sosiaaliturvaan ja terveydenhuoltoon.

Julkisessa retoriikassa oikeisto on tietoisesti hämärtynyt sosiaaliturvan käsitettä. Ei olla haluttu tuoda esille, että sosiaaliturvasta puolet muodostuu eläkkeistä. Sosiaaliturvaan kuuluvat myös esimerkiksi lapsilisät, Kelan sairausvakuutuskorvaukset, kuten lääkekorvaukset tai kuntoutuspsykoterapia, työttömyysturva, asumistuki jne. Viimesijainen sosiaaliturvan osa eli toimeentulotuki, muodostaa yhden prosentin kaikesta sosiaaliturvasta. Oikeisto haluaa antaa viestin, että sosiaaliturva on laiskojen ja työhaluttomien ihmisten vastikkeetonta tukemista, vaikka todellisuudessa sosiaaliturva on vakuutusta ns pahan päivän varalle ja se ”paha” on esimerkiksi sairaus, työttömyys tai muu tapahtuma tai ikääntymisen mukanaan tuoda eläköityminen.

Terveydenhuoltoon käytetään Suomessa jo nyt vertailumaihin verrattuna liian vähän rahoitusta. Erityisesti tästä on kärsinyt aikaisemmin kuntien vastuulla ollut perusterveydenhuolto eli terveyskeskustoiminta. Yrityksien toimintaa lähempänä olevaan työterveyshuoltoon rahaa on riittänyt ja myös sairaaloiden on ollut helpompi pärjätä rahanjaossa kun ne ovat voineet laskuttaa erikseen kuntia jokaisen potilaan hoidosta. Kun uusien sotealueiden muodostuessa rahoituspohja perustuu aikaisempaan kuntien sote-menojen rahoitukseen, siis liian pieneen terveyskeskuspalveluiden rahoitukseen, on sote-alueilla jo lähtökohtaisesti hyvin niukat resurssit terveyskeskusten palveluiden kehittämiseen. Kuitenkin juuri tämä on se ns kivijalka, jonka päälle koko muun terveydenhuollon tulisi rakentua. On perusteltua vaatia lisää rahoitusta hoitoon pääsyn turvaamiseen. Leikkaukset sen sijaan olisivat vakava isku julkiselle terveydenhuollolle, jota vaivaa myös työvoimapula. Osa työvoimapulan ratkaisua olisi myös työehtojen kehittäminen, johon tarvitaan rahoitusta.

SDP ei suhtaudu vähätellen maamme taloustilanteeseen. Velkaantumisesta Marinin hallituksen aikana on tehty mörkö, jolla oikeisto pelottelee. Tosiasia on se, että velan kasvusta 3/4 muodostuu koronan ja Venäjän Ukrainaan hyökkäämisen seurauksista ja niiden kriisien lieventämisestä taloudessa ja kansalaisten arjessa. Se yksi neljännes, jolla on osin rahoitettu muita tärkeitä julkisia palveluita ja tulonsiirtoja, on kooltaan 8 miljardia, joka on vain hieman yli viisi prosenttia maamme koko valtionvelasta.

SDP:n näkemyksen mukaan paljon puhuttu valtiontalouden alijäämä tulee kuroa umpeen eli tasapainottaa talous. Tämä oli Rinteen ja Marinin hallitusohjelmien mukaan tavoite jo yhdessä vaalikaudessa vuosina 2019-2023, ja se olisi toteutunut ilman laajoja kriisejä eli koronapandemiaa ja Venäjän hyökkäystä Ukrainaan. Nyt tavoite on tasapainottaa valtiontalous kahdeksassa vuodessa. Näkemyksemme mukaan siitä puolet toteutuu talouskasvulla, josta nykyisellä kokonaisverotuksen tasolla siirtyy neljä miljardia kattamaan julkisia menoja ja toinen puolet toteutetaan puoliksi suurien tulojen ja varallisuuksien verotuksen kiristyksellä ja puoliksi säästöillä julkisista menoista. Tämä on kestävämpi ja tasa-arvoisempi reitti kohti valtiontalouden tasapainoa.