− Tulosten perusteella voidaan todeta, ettei Suomi ole vielä ikäystävällinen maa, sillä vastanneista valtaosa (64 prosenttia) kokee olevansa toisen luokan kansalaisia ja 74 prosenttia kertoi, että yhteiskunnassa on paljon ikään kohdistuvaa syrjintää, toteaa kansanedustaja Merja Mäkisalo-Ropponen.

Vastaajista 81 prosenttia kertoi olevansa huolissaan hoivapalveluiden laadusta. Vajaa 20 prosenttia uskoi ikääntyneiden ja heidän läheistensä äänen tulevan kuuluviin hoivapalveluissa. Toinen suuri huolenaihe oli eläkkeiden pienuus. Tätä huolta toivat erityisesti esille vähemmän koulutetut, maatalousyrittäjät, työntekijät ja työttömät.

− Kun ajattelemme Suomen tulevaisuutta, yksi asia on varmaa: kansakuntamme ikääntyy. Taustalla on syntyvyyden laskun lisäksi elinikämme pidentyminen. Meidän onkin tärkeää pohtia, näemmekö kansakunnan ikääntymisen uhkana vai mahdollisuutena. Valitettavan paljon on uhkapuhetta, jonka ikäihmiset kokevat arvostamattomuutena ja syrjintänä, Mäkisalo-Ropponen jatkaa.

Ikäihmiset ovat yhteiskunnan voimavara

Mäkisalo-Ropponen muistuttaa, että tulevaisuudessa ikäihmiset ovat yhteiskunnallisesti nykyistä merkittävämpi ryhmä, jonka joukkovoima on valtaisa. Koska kansakunnan menestys riippuu kaikkien kansalaisten yhdessä toimimisesta yhteiseksi hyväksi, kaikenikäiset ihmiset on saatava kohtaamaan yhteiskunnan keskustelu- ja päätöksentekoareenoilla tasavertaisina kansalaisina.

− Koska ikäihmisillä on paljon annettavaa muun muassa elämänkokemuksen tuoman viisauden myötä, tätä viisautta tulee hyödyntää aktiivisesti. Ikääntyneet tulee nähdä voimavarana ja vahvuutena yhteiskunnassa. Aktiivinen kansalaisuus tarkoittaa ikäihmisten kohdalla myös muun muassa kollektiivista isovanhemmuutta, osallisuutta, vapaaehtois- ja vaikuttamistyöhön osallistumista ja elinikäistä oppimista, Mäkisalo-Ropponen kuvailee.

− Toisaalta on muistettava, että pienituloisilla eläkeläisillä on vaikeuksia osallistua ja olla aktiivinen. Jos joutuu päivittäin miettimään ostaako kaupasta ruokaa vai apteekista lääkkeitä, niin elämän kenttä kapeutuu arjen toimeentulosta huolehtimiseen. Sivistyneen yhteiskunnan on pidettävä huolta siitä, että kaikilla ikäihmisillä on mahdollisuus inhimilliseen, aktiiviseen ja mielekkääseen elämään, Mäkisalo-Ropponen päättää.