SDP:n Mäkisalo-Ropponen: Vammaispalvelulain uudistus tukee vammaisten yhdenvertaisuutta ja osallisuutta

- Suomi on ratifioinut vammaisten oikeuksien sopimuksen jo vuonna 2016, mutta Suomessa eivät nämä oikeudet riittävästi toteudu. Nyt eduskunnan käsittelyyn tuleva laki huomattavasti parantaa vammaisten oikeuksia, mutta samalla on myös todettava, että työ jää edelleen kesken ja lainsäädäntöön jää vielä korjattavaa. Esitykseen jää yhä muun muassa voimavaraedellytys, joka voi olla monille esteenä avun saannille. Esimerkiksi Kehitysvammaliitto, Muistiliitto, Tukiliitto, Autismiliitto ovat vaatineet voimavarapykälän kumoamista, Mäkisalo-Ropponen toteaa.

- Asiakasprosessiin ja erityisesti palvelujen valintaan kiinnitettäisiin uuden lain myötä vahvemmin huomiota. Onnistuneen asiakasprosessin edellytyksenä on vammaisen henkilön osallisuus asiakasprosessin kaikissa vaiheissa. Laki edellyttäisi, että vammainen henkilö saa riittävästi tietoa ymmärrettävässä muodossa, käyttää hallitsemaansa kieltä tai kommunikointikeinoa, tarvittaessa tulkkauspalvelua ja tukea oman näkemyksensä muodostamiseen ja ilmaisemiseen ikänsä ja kehitysvaiheensa edellyttämällä tavalla, Mäkisalo-Ropponen jatkaa. 

Mäkisalo-Ropponen pitää myös tärkeänä, että lain soveltamisohjeet ovat riittävän konkreettiset, sillä tällä hetkellä vammaispalvelujen myöntämiseen liittyy liian paljon harkintaa ja siksi eri puolilla Suomea vammaiset saavat hyvin eri tavalla heille kuuluvia palveluja. Tilanne asettaa vammaiset henkilöt eriarvoiseen asemaan riippuen siitä, missä he asuvat.

- Uuden lain ja sen soveltamisohjeiden tulee olla niin selkeitä, että palvelut ovat kaikille yhdenvertaisesti saavutettavissa ja päätökset yhdenmukaisia koko maassa. Tämän varmistamiseksi tarvitaan Suomeen vammaisasiavaltuutettu, joka toimii yhdenvertaisuusvaltuutetun toimiston yhteydessä. Vammaisasiavaltuutetulla tulee olla toimivaltuudet puuttua havaitsemiinsa epäkohtiin. Virka olisi tärkeää perustaa jo seuraavalla vaalikaudella, vaatii Mäkisalo-Ropponen.

- Lain käytännön toteuttamiseen tarvitaan myös koulutusta hyvinvointialueille lain soveltamisesta, niin että palveluista päätettäessä lain hyvät tavoitteet yhdenvertaisuudesta toteutuvat. Yhdenvertaisuus ei tarkoita, että jokaiselle olisi täysin samat palvelut, vaan se tarkoittaa, että palveluiden avulla vammaiselle mahdollistetaan samat oikeudet osallisuuteen kuin ei-vammaisille, Mäkisalo-Ropponen päättää.