– Suomi on ratifioinut YK:n vammaisoikeuksien sopimuksen jo vuonna 2016, mutta vammaisten oikeudet eivät edelleenkään toteudu, sanoo eduskunnan Vammaisasian yhteistyöryhmän (VAMYT-ryhmä) puheenjohtaja ja kansanedustaja Merja Mäkisalo-Ropponen (sd).

– Nyt esille tullut autistisen pojan sitomistapaus alleviivaa tätä surullisella tavalla, Mäkisalo-Ropponen jatkaa.

Kehitysvammaisten hoitaminen, auttaminen ja kohtaaminen vaativat ammattitaitoa ja osaamista. Tällä hetkellä vammaistyöhön ei kouluteta työntekijöitä ja se on iso puute. Vammaistyö täytyy saada houkuttelevaksi juuri osaamisen arvostamisen kautta.

– Tässäkin asiassa tulee esille se, että henkilökunnan määrä ei ratkaise, ellei ammattitaitoa ja osaamista ole. Vammaisten hoito ei ole tällä hetkellä vetovoimainen ala ja myös täydennyskoulutuksessa on monin paikoin puutteita, Mäkisalo-Ropponen sanoo.

Ihmisoikeuskeskuksen selvityksissä on tullut myös esille, etteivät työntekijät edes tunnista, mitä ovat rajoitustoimenpiteet. Tämä on merkki vakavasta ammattitaidon puutteesta. Toisaalta rajoittamiselle vaihtoehtoisia keinoja ei edelleenkään osata käyttää eikä niistä edes tiedetä.

Oma valvonta alalla ei koskaan riitä. Myös muuta valvontaa on tehostettava. Toivottavasti nyt aluehallintoviranomaisten hätähuudot valvontaresurssien puutteesta tulevat kuulluksi.

Yksikön johtajan on myös oltava eettinen osaaja, sillä hänen tehtävänsä on olla esimerkkinä siitä, miten eettiset normit arjessa tarkoittavat. Hänen tehtävänsä on myös valvoa, että eettiset periaatteet toteutuvat käytännössä, Mäkisalo-Ropponen muistuttaa.

– Ihmisoikeuskeskuksen resurssit YK:n vammaissopimuksen toimeenpanoon ovat liian niukat. Kaikki mahdollinen on nyt tehtävä ja siksi myös VAMYT-ryhmän esitystä vammaisasiainvaltuutetusta tulee pohtia vakavasti, Mäkisalo-Ropponen päättää.