IBD-viikkoa vietetään 1.–7. joulukuuta. Viikolla lisätään suomalaisten tietoisuutta tulehduksellisista suolistosairauksista eli IBD:stä. IBD:stä on tulossa suomalaisten uusi kansansairaus, sillä sairastuneita on jo yli 52 000. Tällä viikolla potilasjärjestöjen julkaiseman työelämäselvityksen mukaan yli puolet pitkäaikaissairaista arvioi saaneensa työelämässä vähän tai ei lainkaan tukea sairautensa kanssa. Haasteita aiheuttaa erityisesti tiedon puute sairaudesta.

SDP:n varapuheenjohtaja, kansanedustaja Niina Malm on huolissaan siitä, miten heikosti työelämässä ollaan tietoisia pitkäaikaissairauksista.

- Pitkäaikaissairaudet eivät välttämättä näy ulospäin ja tämä aiheuttaa valitettavan usein väärinymmärryksiä. Kivuista johtuvia poissaoloja saatetaan tulkita töiden välttelyksi tai laiskuudeksi, vaikka kyse on sairauden oireista, jotka aiheuttavat työkyvylle haittaa. Työpaikoilla ei välttämättä aina nähdä myöskään tarpeelliseksi muokata työntekijän työnkuvaa sellaiseksi, että se olisi henkilölle sopiva sairauden kanssa elämisen kannalta. Se tuntuu hölmöltä, kun sillä voitaisiin hyvin yksinkertaisesti parantaa työn tehokkuutta ja työhyvinvointia, Malm toteaa.

Malm on itse IBD-potilas, joka sairastaa Crohnin tautia. Diagnoosi tehtiin, kun Malm työskenteli raskaassa vuorotyössä terästehtaalla.

- Kun itse sairastuin, olin onnekkaassa asemassa. Sain työterveydestä apua ja tutkimukset aloitettiin heti. Kaikkien kohdalla tilanne ei kuitenkaan valitettavasti ole tämä. Pitkäaikainen sairaus kuormittaa ihmistä ja tukea työssä jaksamiseen tulisi tarjota mahdollisimman nopeasti. Suomessa on kuitenkin 1,9 miljoonaa työelämässä olevaa ihmistä, joilla on jokin pitkäaikaissairaus tai vamma. Näiden henkilöiden pysyminen työkykyisinä mahdollisimman pitkään on kansantaloudellisestikin merkittävä asia, Malm korostaa.

Työelämän joustot ja työntekijöiden yksilöllinen huomioiminen ovat tärkeitä keinoja, joilla voidaan tukea työntekijää sairauden eri vaiheissa.

- Esimerkiksi työn osa-aikaisuus, työpäivien keventäminen ja työtunteihin vaikuttaminen oman sairauden vaiheen ja työkyvyn mukaan ovat hyviä vaihtoehtoja, joilla sairauden kanssa elävätkin voisivat osallistua työelämään normaalisti. Sairaus ei saa olla syy, jonka takia joutuu vasten omaa tahtoaan sivuun työelämästä, Malm päättää.