Hallitus antoi eduskunnalle esityksen, että sosiaalisesta luototuksesta tulee hyvinvointialueilla järjestettävä lakisääteinen palvelu.

- Sosiaalista luottoa voidaan myöntää henkilölle, jolla ei ole pienituloisuutensa ja vähävaraisuutensa vuoksi muulla tavoin mahdollisuutta saada kohtuuehtoista luottoa, ja jolla on kyky suoriutua luoton takaisinmaksusta. Esityksessä ei ole tarkoitus muuttaa edellä mainittuja sosiaalisen luoton myöntämisen edellytyksiä. Tällä hetkellä sosiaalinen luototus on kunnille vapaaehtoinen tehtävä. Kaikki kunnat eivät ole ottaneet sitä käyttöön, minkä vuoksi sosiaalinen luototus ei ole ollut kaikkien saatavilla, Werning tarkentaa.

Hyvinvointialueen tulisi määritellä sosiaalisen luoton myöntämisen perusteet lain mukaisesti. Sosiaaliseen luottoon ei olisi jatkossakaan subjektiivista oikeutta, vaan kyseessä olisi määrärahasidonnainen palvelu.

- Jokaisen hyvinvointialueen olisi järjestettävä sosiaalista luototusta alueellaan. Sosiaalinen luototus pysyisi kuitenkin edelleen sosiaalihuoltoon kuuluvana sosiaalityön välineenä. Lisäksi sosiaalisen luoton hakijalle ja luotonsaajalle annettavasta taloudellisesta neuvonnasta ja ohjauksesta säänneltäisiin nykyistä tarkemmin. Tämä siksi, että sosiaalisen luoton saaneella tulee olla mahdollisuus taloudelliseen neuvontaan ja ohjaukseen koko luoton takaisinmaksuajan, erityisesti takaisinmaksuongelmien ja maksuohjelmien muutosten yhteydessä, Werning täsmentää.

Sosiaalinen luototus on hallitusohjelman mukainen toimenpide. Werning toteaa myös, että esitys sisältää lisäksi säädöksiä vapaakuukausista ja maksuvapautuksista, joiden tavoitteena on ehkäistä ylivelkaantumista.

- Hallitus on jo monin eri tavoin tehnyt uudistuksia, joiden myötä velkaantuneiden tilannetta helpotetaan. Ja tämä on yksi lisää, Werning huomauttaa.
Lain on tarkoitus astua voimaan 1.8.2023. Siirtymäsäännös mahdollistaa aikaisemmin sosiaalista luottoa myöntäneiden alueiden luototuksen jatkamisen ilman katkosta.