Sijaishuollossa olevien lasten oikeudet eivät aina toteudu

Valvontaviranomaiset korostavat, että lastensuojelulaitoksiin sijoitetulla lapsella on samat perusoikeudet kuin muillakin lapsilla. Näihin oikeuksiin saa puuttua ainoastaan lain nojalla ja silloinkin vain sellaisella toimenpiteellä, joka vähiten loukkaa lapsen perusoikeuksia. Laitosten toimintatapojen täytyy tukea lapsen itsemääräämisoikeutta, oikeuksien toteutumista ja hyvää kohtelua.

”Sijaishuollon toiminnan on oltava johdonmukaista, turvallista ja ennakoitavaa, jotta lapset voivat luottaa toimintaan. Sijaishuollon tärkein tehtävä on huolehtia lapsen perusoikeuksista”, korostaa Valviran ylitarkastaja Elina Uusitalo.

Rajoituspäätökset perusteltava

Rajoitustoimenpiteitä voidaan käyttää ainoastaan laitoksessa järjestettävässä sijaishuollossa ja niiden täytyy olla asianmukaisia. Rajoituspäätösten täytyy olla lastensuojelulain mukaisia, ja päätösten perusteluilla on keskeinen merkitys lapsen oikeuksien toteutumisessa. Valvontaviranomaiset ovat kuitenkin havainneet, että rajoituspäätöksiä ei aina riittävästi perustella.

”Päätöksen asianmukaisella perustelulla varmistetaan, että lastensuojelulaitokseen sijoitettu lapsi on tietoinen ratkaisusta sekä sen perusteista. Sosiaalityöntekijän ja laitoksen täytyy neuvoa ja ohjata lasta hänen oikeusturvaansa liittyvissä asioissa”, Uusitalo painottaa.

Sijaishuoltoyksikössä kasvatukselliset säännöt ja lastensuojelulaissa säädetyt rajoitustoimenpiteet on kyettävä erottamaan toisistaan.

”Esimerkiksi kaikkia lapsia systemaattisesti koskevat säännöt rajatusta liikkumismahdollisuudesta sijaishuoltoyksikön ulkopuolella voivat käytännössä merkitä laissa määriteltyä liikkumisvapauden rajoittamista.”

Kuntien valvonta ontuu

Valvontaviranomaisten havaintojen mukaan kunnat eivät välttämättä toteuta omaa valvontatehtäväänsä systemaattisesti ja säännöllisesti. Lapsen sijoittaneen kunnan tehtävänä on valvoa, että lapsen sijoitus perhehoitoon tai laitoshuoltoon toteutuu lastensuojelulain mukaisesti ja että lapsi saa sijoituksen aikana tarvitsemansa palvelut ja tukitoimet. Lisäksi sijaishuollon yksikön sijaintikunnalla on velvollisuus valvoa yksikön toimintaa.

Lapsikohtaisessa lapsen oikeuksien valvonnassa lapsen asioista vastaavalla sosiaalityöntekijällä on keskeinen rooli. Lapsen asioista vastaavan sosiaalityöntekijän on valvottava lapsen edun ja sijoituksen tavoitteiden toteutumista sekä sijaishuoltopaikan toteuttamien rajoitustoimenpiteiden lainmukaisuutta.  Lapsikohtainen valvonta toteutuu ennen kaikkea lapsen ja sosiaalityöntekijän välisessä vuorovaikutuksessa. Lasta täytyy tavata asiakassuunnitelmaan tarkemmin kirjattavalla tavalla riittävän usein henkilökohtaisesti ja ilman muiden läsnäoloa.

Omavalvonnassa puutteita

Yksiköiden omavalvontasuunnitelmat eivät aina täytä valvontaviranomaisten vaatimuksia. Uusitalon mukaan omavalvontasuunnitelmat ovat voineet vanhentua, ne ovat sisällöltään liian yleisiä tai ne eivät ole julkisesti nähtävillä, kuten pitäisi. Lapsilla ja heidän läheisillään on oikeus saada helposti tietoa siitä, miten omavalvontaa toteutetaan.

Omavalvontasuunnitelmassa on muun muassa tunnistettava toimintaan liittyvät asiakasturvallisuusriskit ja kuvattava, miten niitä ehkäistään ja miten toimitaan, jos riski toteutuu. Omavalvontasuunnitelmissa täytyy ohjeistaa, miten henkilökunta täyttää ilmoitusvelvollisuutensa, jos asiakasturvallisuus on uhattuna tai uhka on jo toteutunut.

”Omavalvonnan on oltava arjen toiminnassa vahvasti läsnä”, Uusitalo korostaa.