Sitran Timo Lehesvirta: Suomen metsäkeskustelu polarisoitunutta ja ohipuhumista - Jokamiehenoikeus ei anna oikeutta metsien näennäisomistajuuteen

Metsäkeskustelu on polarisoitunutta ja ohipuhumista

Lehesvirran mielestä on tärkeää, että ilmastonmuutoksen hillintätoimet integroidaan maankäyttöön ja metsätalouteen. - Tämä keskustelun kokonaisvaltaisuuden puute on kauhistuttava asia. Jos hiili määrittää käytännön ratkaisut, niin silloin ollaan väärällä tiellä.

-Alamme luonnon jäsentämisen sijaan jäsentää toisiamme tiettyyn viiteryhmään ja sitä tämmöisessä polarisoituneessa metsäkeskustelussa helposti tehdään.

-Kun keskustelussa herkästi puhutaan ”meidän metsistämme”, on hyvä muistaa, että Suomen jokamiehenoikeudet on valtavan hieno asia ja siitä kannattaa olla kiitollinen. Muualla maailmassa ei tämänkaltaisia metsän käytön jokamiehen oikeuksia ole, eikä varsinkaan voi syntyä näennäisomistajuutta tai oikeutta maisemaan. Kun meillä on jokamiehen oikeuden kautta annettu pikku sormi, nyt halutaan koko käsi.

Metsien perheomistajuudella on ollut ja on Lehesvirran mukaan edelleen suuri merkitys, kun puhutaan metsien sosiaalisesta ja taloudellisesta kestävyydestä. - Kun yhteiskunta rakentuu monin tavoin pienen metsänomistajuuden varaan, myös metsänomistajien oikeudet tulee ottaa huomioon.

Metsän uudistamismenetelmät eivät ratkaise monimuotoisuuskysymystä

Metsäkeskustelun ytimessä on uudistusmenetelmät, avohakkuu vastaan peitteinen uudistaminen, mikä johtaa monimuotoisuuskeskustelun väärille raiteille. – Vaikka metsien uudistusmenetelmiä tulee monipuolistaa, ne eivät ole kuitenkaan se kipupiste, millä monimuotoisuusasiat ratkaistaan. Avohakkuita arvostellaan esteettisin mittarein, eikä puun 70-80 vuoden kiertoajan pituuden pohjalta. Tässä on paljon valeuutisointia tarjolla. Visuaalisuuden ja mielikuvien merkityksen kasvu viestinnässä on erittäin merkittävä.

Metsädialogi on tarpeen, mutta Lehesvirran mielestä on yhä tärkeämpää tunnistaa toisten ohipuhumisen määrä. - Metsäkeskustelu on pääosin ollut ohipuhumista. Metsä on toiselle elanto, toiselle riista-, marja- ja sienimaa ja kolmannelle pyhä paikka. Kun tähän yhdistetään jokamiehen oikeudet ja vapaa liikkuminen, niin metsän monimerkitys on yksi syy sille, miksi ohipuhumista tapahtuu.

-Syyllisiähän tässä haetaan ja sormella osoittamisesta pitää päästä pois, oli sitten kohteena kuka tahansa. Me olemme väistämättä siinä tilanteessa, että meidän tulee löytää aika käytännönläheinen ja pragmaattinen lähestymistapa myöskin metsäympäristö- ja monimuotoisuuskysymyksiin, muistuttaa Lehesvirta.

Monimuotoisuustavoitteissa korostuvat luonnon kauneus ja kulttuuriperinnearvot. - Luonnon monimuotoisuudella on erittäin suuri merkitys aidosti meidän terveyteemme sekä henkisesti että fyysisesti. Metsät ovat Suomen geenireservi ja kun elämme valtavaa bio- ja geenitekniikan vallankumousta, olemme ihan alussa ihmisen tietotaidon integroinnissa erilaisin biosysteemeihin.

-Luonnon monimuotoisuustavoitteet ja kestävä metsän taloudellinen käyttö ovat yhdistettävissä. Nykyisessä suojelukeskustelussa korostuvat ratkaisut, missä luonto karsinoidaan ihmistoiminnan ulkopuolelle. Vaikka tarvitsemmekin suojelualueiden verkoston tähän maahan, monimuotoisuuden tila ja merkitys ratkaistaan pitkälti suojeluverkoston ulkopuolella.

Monimuotoisuustavoitteet ja metsien talouskäyttö voidaan yhdistää

Kun erilaisen ilmaston seurauksena metsätuhoriskit kasvavat, on Lehesvirran mukaan puhuttava ekosysteemin kestävyydestä. - Miten sopeudumme ilmastonmuutokseen ja minkälaiset meidän puulajisuhteemme tulisi olla.

-Yksi keskeinen ja erittäin vaikuttava metsäluonnon tilaa parantava toimenpide on monipuolistaa Suomen puulajisuhteita. Se tarkoittaa koivun ja muiden lehtipuiden osuuden lisäämistä. Sekametsäisyys on keskeinen luonnollinen ja kustannustehokas keino pitää huolta myöskin olemassa olevien havupuiden terveydestä ja kasvuvoimasta.

Lehesvirran mukaan voimme yhtä aikaa vahvistaa luontoa, minimoida metsätuhoriskit, varmistaa hiilinielut ja monipuolistaa talousmetsien puutavaralajeja. - Kaikki voittavat. Samalla kaikki metsien liiketoimintapotentiaalia tarjoamat hyödyt ja palvelut vahvistuvat.

”Ilmastomuutoksen ja luontokadon merkitystä on tarkasteltava uudella tavalla.”

-Tärkein asia mikä metsissämme on tehty oikein, on käyttää teollisena puuna Suomeen jääkauden jälkeen levinneitä puulajeja, joita kasvatetaan osana niiden alkuperäistä elinympäristöä.

Suurin osa metsien uhanalaisista lajeista esiintyy noin sadasosalla metsien pinta-alasta, lehdoissa, harjuilla ja palokohteilla. Jos uhanalaisten lajien määrää halutaan vähentää, nämä lajit vaativat erillisen hoitosuunnitelman. - On haettava hyväksyttäviä suojeluratkaisuja, jotka ovat kustannustehokkaita ja joihin voidaan integroida taloudellisia intressejä. Ilmastomuutoksen ja luontokadon merkitystä on tarkasteltava uudella tavalla.

Suurimmat virheet on tehty Lehesvirran mukaan metsien käytössä turvemaiden laajamittaisessa kuivatuksessa ja ojituksessa. - Ylimitoitetussa kuivatuksessa mentiin soille, missä puuston kasvulle ei ollut luotavissa edellytyksiä.

-Kun metsäkato on maailmassa keskeinen ongelma, Suomen metsäosaamisessa ovat perusasiat kohdallaan. Kun nyt haetaan kansainvälisellä sopimuksella metsäkadon pysäyttämistä, niin meillä on siitä lakikirjaus 150 vuoden takaa. Metsänuudistamisvelvoite vuodelta 1886 on maailmanlaajuisesti ainutlaatuinen, muistuttaa Lehesvirta.

Puun tarina raaka-aineena vasta alussa

Perinteisiin tuotteisiin nojaavan metsäteollisuuden uudistuminen on meneillään. Puun tarina raaka-aineena on vasta alussa. - Painopaperi oli vuosikymmeniä menestystuote, mutta sitä korvaavia uusia puupohjaisia tuotteita ja ratkaisuja on kehitteillä monille aloille. Nyt rakennetaan tehtaita, missä tehdään muovia korvaavia tuotteita. Puun jakeista voi tehdä melkein mitä vain.

Lehesvirta muistuttaa, että puupohjaisten tuotteiden ja ratkaisujen lisäksi on olemassa metsän tarjoamia aineettomia virkistyskäytön kaltaisia mahdollisuuksia sekä raaka-aineita, jotka voidaan integroida ravinnon tai lääkkeiden tuotantoon. –Metsäsektori katsoo liikaa puuta, kun voisi katsoa puun viereenkin. Siinä on uusia mahdollisuuksia antavan suuren biomassan taulu.

-Nyt tulee aktivoida tutkimus- ja kehitystyötä ja jäsentää metsät uudella tavalla niin, että voidaan löytää kehityskohteet biotalouteen. On myös määriteltävä mittarit, millä kestävyyttä mitataan. Tätä nykyistä metsäkeskustelua käydään ilman mittareita, joita eivät ole suojeluprosentit tai hallinnolliset päätökset. Nyt tarvitaan metsien käytön monitavoitteisuutta, mittareita ja yhteistyötä sekä rauhallista, mutta pontevaa kehitystyötä.

Puurakentamista Lehesvirta pitää hyvänä esimerkkinä puun todennetuista terveysvaikutuksista. - Ekomerkkien ja sertifikaattien rinnalle tarvitaan tietoa myös puun vaikutuksista loppukäytössä, jotta kuluttaja voi tehdä oikeita valintoja. Tähän vaikutusten todentamisen tarvitaan tiedeyhteisöä mukaan.

Suomen tulee profiloitua metsien monitavoitteissa

Suomessa tulisi Lehesvirran mielestä todentaa metsien monitavoitteiset mahdollisuudet.    -Vaikka metsäsektori on tehnyt näyttäviä brändikampanjoita, se ei riitä. Kun metsätalous on osa globaalia taloutta, missä ovat Suomen metsiä koskevat kansainväliset sitoumukset ja aloitteet. Mikä on Suomen viesti maailmalle edunvalvonnan näkökulmasta.

-Ympäristökysymykset ovat jo pitkään olleet yrityksissä luonteeltaan kehitysfunktion asioita, sen lisäksi että ne ovat viestintää, mitä tarvitaan kaikkialle. Nyt ollaan tekemässä uusia puupohjaisten tuotteiden laatunormeja, tuotteistamassa asioita sekä kehittämässä uutta ja paketoimassa vanhaa uuteen.

-Ekosysteemitilinpito tulee Suomeen tällä vuosikymmenellä lakisääteisenä velvoitteena ja maankäyttö- ja metsäratkaisuja aletaan arvioida myös luonnontoimien hyötyjen näkökulmasta. Siihen on haettava koko luonnon merkityksen ymmärrystä, niin että kun puhutaan luonnosta, puhumme taloudesta ja terveydestä uudella tavalla ja pragmatisoidaan se.

Markku Laukkanen
markku.laukkanen@audiomedia.fi