Sotaa paenneiden auttaminen on vapaaehtoisten harteilla Puolassa – viranomaisten passiivisuus altistaa paenneet väkivallalle ja ihmiskaupalle

Ensisijainen vastuu Ukrainasta pakenevien ihmisten auttamisesta Puolassa on langennut tavallisille kansalaisille, kansalaisjärjestöille ja kunnille. Tuhannet vapaaehtoiset ovat tarjonneet ruokaa, majapaikkoja, tulkkausapua sekä ilmaisia kuljetuksia muualle Eurooppaan. Vapaaehtoiset olivat huomattavasti hallituksen viranomaisia näkyvämpiä ja aktiivisempia toimijoita kaikkialla, missä Amnestyn tutkijat vierailivat maaliskuussa.

Avun rakentaminen yksinomaan vapaaehtoisten varaan ei ole kestävä ratkaisu. Viranomaisten täytyy tarjota maahantulijoille nopeasti mahdollisuus rekisteröitymiseen, pidempiaikaiseen majoitukseen, psykososiaaliseen tukeen, tarvittaviin kuljetuksiin sekä muuhun apuun.

Tällä hetkellä sotaa pakenevien tuessa on merkittäviä aukkoja, kuten tiedon jakaminen paenneille heidän oikeudellisesta asemastaan Puolassa. Tiedonpuute lisää huolta ja pelkoa erityisesti ei-ukrainalaisten keskuudessa. Hallituksen tulee tarjota kaikille sotaa pakeneville tietoa heidän asemastaan Puolassa sekä mahdollisuuksista siirtyä muihin EU-maihin.

”Ukrainasta pakenevat ihmiset janoavat luotettavaa tietoa turvallisesta majoituksesta, kuljetuksista ja oikeudellisesta asemastaan, mutta ilman koordinaatiota he ovat väärän tiedon, ahdistelun ja rikollisten armoilla”, sanoo Nils Muižnieks, Amnesty Internationalin Euroopan aluejohtaja.

Sotaa pakenevia suojeltava heitä saalistavilta rikollisilta ja väkivallalta

Valtion olematon rooli sotaa pakenevien vastaanotossa asettaa heidät alttiiksi väkivallalle ja ihmiskaupalle. Amnestyn tutkijat todistivat tilanteita, joissa ihmiset ylittivät Puolan rajan ja etsivät apua keneltä tahansa, joka tarjoutui auttamaan.

Amnestyn tutkijat vierailivat useissa tilapäisissä vastaanottokeskuksissa Ukrainan rajan lähellä. Keskuksista on tarkoitus jatkaa matkaa niin pian kuin mahdollista, tyypillisesti yksittäisten ihmisten kyydin tai majoituksen turvin. Vapaaehtoiset pyrkivät rekisteröimään uudet tulokkaat, mutta heillä ei ole käytössään virallista rekisteröintijärjestelmää. Rikollisryhmät käyttävät kaoottista tilannetta hyväkseen ja ovat uhka erityisesti puolan ja englannin kieltä taitamattomille ihmisille.

Korkein riski joutua väkivallan uhriksi on naisilla ja tytöillä, joihin kohdistuvasta väkivallasta raportoidaan yhä enemmän. Puolan poliisille on tehty ilmoituksia seksuaalisesta väkivallasta ja myös poliisi on ilmaissut huolensa siitä, että Ukrainasta pakenevat ihmiset, kuten yksin liikkeellä olevat lapset, voivat joutua ihmiskaupan uhreiksi. Puolaan saapuu jatkuvasti ukrainalaislapsia, mutta viranomaiset eivät välttämättä rekisteröi sitä, kenen luona he asuvat.

Amnesty vaatii standardoidun, yhtenäisen rekisteröintijärjestelmän luomista pakenevien ihmisten olinpaikan, perhetilanteen ja matkan määränpään kirjaamiseksi sekä niiden ihmisten henkilöllisyyden rekisteröintiä, jotka tarjoavat pakeneville kuljetusta tai majapaikkaa. Puolan viranomaisten on kannettava vastuunsa Ukrainasta pakenevien ihmisten suojelemisesta ja järjestettävä jokaiselle inhimillinen vastaanotto.

Syrjintää kohdistuu erityisesti Ukrainasta pakeneviin vammaisiin ja rodullistettuihin ihmisiin

Suurin osa Ukrainasta pakenevista on naisia ja lapsia, koska maan sotatilalaki kieltää 18–60-vuotiaiden miesten poistumisen maasta. Maastapoistumisen rajoitukset ovat erityisen ongelmallisia vammaisille miehille ja niille miehille, jotka ovat lastensa ainoita huoltajia.

”Poikani menetti aiemmalla konfliktialueella toisen käsivartensa sekä kuulonsa. Olimme hänen ja aviomieheni kanssa samassa autossa matkalla pois maasta, mutta Ukrainan rajaviranomaiset päästivät vain naiset rajan yli. Poikani on virallisesti todettu sodassa vammautuneeksi henkilöksi, joka ei voi työskennellä, mutta he eivät päästäneet häntä läpi”, kertoi Dniprosta kotoisin oleva Sofia.

Sofia ja kaksi hänen kanssaan matkustanutta naista todistivat esimerkiksi tilannetta, jossa arviolta 5- ja 1-vuotiaiden lasten kanssa rajan yli pyrkinyt mies pysäytettiin rajalle. ”Vaikutti siltä, että hänellä ei ollut puolisoa, ehkä hän oli leski. Ukrainan rajavartijat sanoivat, että lapset pääsevät rajan yli, mutta mies ei.”

Tutkijamme haastattelivat myös 27:ää sodan jaloista paennutta ihmistä, jotka eivät olleet Ukrainan kansalaisia. Heidän joukossaan oli esimerkiksi opiskelijoita sekä ihmisiä, jotka ovat eläneet Ukrainassa jopa 20 vuoden ajan. Rodullistetut ihmiset, erityisesti mustat ihmiset, kertoivat kokeneensa syrjintää ja väkivaltaa Ukrainan joukkojen toimesta.

Moni kertoi Ukrainan joukkojen ja vapaaehtoisten kohdelleen heitä syrjivästi, kun he yrittivät nousta pakolaisia kuljettaviin juniin ja busseihin. Rodullistetut ihmiset kuvasivat, kuinka Ukrainan joukot ja junien henkilökunta estivät heitä nousemasta Puolaan lähteviin juniin Lvivin rautatieasemalla. Heille kerrottiin, että naiset ja lapset ovat etusijalla, mutta afrikkalaisten ja eteläaasialaisten naisten ei joissain tapauksissa annettu nousta juniin.

Kaikkia ihmisiä on suojeltava syrjinnältä Puolassa

Euroopan sisällä turvaa etsivien ihmisten määrä on ennennäkemätön sitten toisen maailmansodan. Myös Puola on ottanut ukrainalaisia sotaa pakenevia ihmisiä vastaan avosylin, mutta maalla on synkkä historia siinä, miten se kohtelee muilta konfliktialueilta paenneita ihmisiä.

Valko-Venäjältä saapuvat turvapaikanhakijat on pyritty pysäyttämään rajalle ja heidät, jotka onnistuvat ylittämään rajan, suljetaan niiden välittömässä läheisyydessä oleviin keskuksiin. Kansalaisjärjestöjen ja vapaaehtoisten ukrainalaisille tarjoama apu pelastaa ihmishenkiä, mutta apu on kriminalisoitu maan Valko-Venäjän vastaisella rajalla.

”Puolan viranomaisten on varmistettava, että kaikkia konflikteja pakenevia ihmisiä kohdellaan yhtä kunnioittavasti ja että jokaisen ihmisoikeuksia sekä ihmisarvoa suojellaan. Rasismia, vihapuhetta ja hyökkäyksiä ei tule katsoa läpi sormien”, sanoo Nils Muižnieks.

Amnestyn haastattelemien ihmisten nimet on muutettu heidän yksityisyytensä suojelemiseksi.