Sote-järjestöihin kohdistuvat budjettileikkaukset heikentävät merkittävällä tavalla yhteiskunnan toimintakykyä ja vakautta

Monelle järjestöt ovat ensimmäinen tai jopa ainoa paikka, josta pitkään toivottu apu, kuunteleva korva tai yksinäisyyttä lievittävä lähiyhteisö on löytynyt. Julkisen sektorin omat toimet eivät ole näiden henkilöiden kohdalla riittävät, mikä näkyy järjestöjen kohtaamien ihmisten määrässä. Sosiaali- ja terveysjärjestöjen rahoituksen leikkaaminen on pois tästä työstä.

Järjestöjen hyvästä työstä ja venymiskyvystä huolimatta niiden rahoitus on vakavasti uhattuna. Valtionvarainministeriön budjettiesityksessä sosiaali- ja terveysjärjestöiltä ehdotetaan leikattavan 127 miljoonaa euroa. Tämä tarkoittaisi 33 prosentin leikkausta edellisvuoteen nähden. Leikkauksen taustalla on Veikkauksen tuoton ennakoitu laskeminen, mihin vaikuttaa esimerkiksi yleistyvä verkkopelaaminen ulkomaisilla pelisivustoilla sekä rahapeliautomaattien määrän karsiminen. Koronan aiheuttamia tuottotappiota ennakoitiin jo perumalla uusien hankkeiden haku STEA:lta keväällä 2020.

Kansalaisjärjestöissä koronan takia monia toimintoja on jouduttu perumaan, uudelleenjärjestelemään tai lykkäämään samaan aikaan kun eri asiakasryhmien avuntarve on kasvanut. Järjestöt ovat sinnikkäästi vastanneet tarpeisiin omaksumalla nopeasti uusia toimintatapoja ja siirtämällä palveluita verkkoon sekä lisäämällä etänä tehtävää kohtaamistyötä. Näin on turvattu ihmisten hyvinvointia sekä toimintakykyä ja merkittävällä tavalla tuettu julkisen sektorin toimintaa poikkeusolosuhteissa.

Ehkäisevä päihdetyö tuo säästöjä

Järjestöjen tekemällä päihdetyöllä ehkäistään päihdehaittoja, nostetaan kynnystä päihteiden käytön aloittamiseen ja autetaan niitä, joiden päihteiden käyttö tai rahapelaaminen on riskialtista. Tällä työllä saavutetaan valtavia yhteiskunnallisia säästöjä, sillä päihteiden käytön aiheuttamat ongelmat ovat monen muun yhteiskunnallisen ongelman juurisyy. Ehkäisevä työ on aina kustannustehokkaampaa, kuin jo syntyneiden ongelmien paikkaaminen.

Hallitusohjelmassa päihdehaittojen vähentäminen sekä huoli päihteiden käytöstä näkyy monessa kohdassa, ja Suomen ensimmäistä kansallista päihde- ja riippuvuusstrategiaa kirjoitetaan parhaillaan. Kunnilla on ehkäisevästä työstä suuri vastuu, mutta kuntien kyky resursoida ehkäisevään päihdetyöhön on pieni. Niinpä lakiin ehkäisevän työn järjestämisestä (523/2015) on kirjattu yhteistyövelvollisuus kuntien ja järjestöjen välillä. Järjestöjen toiminnan supistaminen vaikuttaisi vahvasti myös kuntien ja muun julkisen sektorin kykyyn vähentää päihdehaittoja yhteiskunnassa, mikä ei ole linjassa hallitusohjelman kanssa.

Järjestöt työskentelevät lähellä kansalaisten arkea. Niiden toiminnoissa näkyvät usein ensimmäisinä erilaisia yhteiskunnallisia muutoksia koskevat hiljaiset signaalit, joista järjestöt pystyvät informoimaan viranomaisia nopeasti.  Historia on myös osoittanut, että järjestöt pystyvät aloittamaan ja kehittämään nopeasti työtä, joka vastaa kansalaisten tarpeisiin ilman liian korkeaa kynnystä tai byrokratiaa. Koko suomalaisen hyvinvointimallin ja hyvinvointiyhteiskunnan peruskivenä on pidetty kansalaisjärjestöjen ja viranomaisten toimivaa yhteistyötä ja kumppanuutta.

Rahoitusmallin kehittäminen vaihtoehto budjettileikkauksille

On itsestään selvää, että järjestörahoitusta ei tule kasvattaa pelaamisen määrää lisäämällä, vaan kehittämällä rahoitusmallikokonaisuutta.  Rahoituksen taso voitaisiin pitää entisellään esimerkiksi laskemalla arpajaisveroa, kattamalla osa STEA:n rahoittamasta toiminnasta budjettivaroista tai kompensoimalla tulevia menetyksiä budjetista. Lainsäädäntöä kehittämällä voidaan myös ohjata pelaajia kansainvälisiltä verkkosivuilta suomalaisille.

Leikkaamalla varoja pois suomalaisia ja suomalaista yhteiskuntaa tukevalta sosiaali- ja terveysjärjestöjen työltä luodaan meneillään olevan koronakriisin rinnalle sosiaalinen kriisi, jonka uhreja ei lasketa sadoissa tai tuhansissa vaan sadoissatuhansissa. Tällä voi olla peruuttamattomia vaikutuksia yhteiskuntamme toimintaan: se lisää eriarvoisuutta ja heikentää yhteiskuntamme vakautta.