Jyväskylän yliopiston kauppakorkeakoulun tutkijat analysoivat sitä, kuinka sanomalehdet käsittelivät ruokahävikkiä artikkeleissaan kahdella eri ajanjaksolla. Yli sadan vuoden takaiset lehtiartikkelit kerättiin vuosilta 1885-1917, tuore aineisto koostui Helsingin Sanomien jutuista vuosilta 2008-2017.

Vertailemalla aineistoja paljastui, että ennen ruokaa kunnioitettiin nykyistä enemmän. Ruokaa ei nykyään nähdä enää yhtä arvokkaana resurssina. Maatalousyhteiskunta on muuttunut massakulutuksen yhteiskunnaksi. Säästäväisyys, joka toimi kaiken toiminnan taustalla maatalousyhteiskunnassa, ei tänä päivänä ole yhtä tärkeää.

- 1900-luvulle tultaessa ei termiä ”ruokahävikki” ollut käytännössä olemassakaan. Puhuttiin ruoantähteistä. Ruoka nähtiin aina arvokkaana resurssina, jota ei missään nimessä saisi heittää menemään. Mahdolliset ylijäämät kannustettiin antamaan heikompiosaisille. Valistus tähteiden parempaan käyttöön oli kylläkin nähtävissä myös moderneissa artikkeleissa, markkinoinnin professori Outi Uusitalo kertoo.

Vanhasta aineistosta paljastui myös säntillinen suhtautuminen ruokaan ja sen valmistukseen, sekä erittäin voimakkaat sosiaaliset hierarkiat liittyen esimerkiksi ruoantähteiden jakamiseen. Samaa luokkatasoa löytyy myös nykyaineistosta, jossa ruokahävikki voidaan nähdä ratkaisuna sosiaalisiin ongelmiin vaikkapa ylimääräisen ruoan leipäjonoon tarjoamisen muodossa.

Nykypäivänä ruokahävikistä on tullut myös voimakkaasti globaali ilmiö, joka yhdistyy muihin yhteiskunnallisiin ongelmiin. Samalla siitä on kuitenkin tullut myös osalle ihmisistä innovaatioiden lähde tai trendikäs osa elämäntapaa esimerkiksi hävikkiruokaa hyödyntävien ravintoloiden muodossa.

Ehdotuksia nykypäivän ihmiselle

Tutkimus keskittyi löytämään aineistoista ruokahävikkiin liittyviä teemoja ja hyveitä. Hyveet voidaan nähdä ihmisten piirteinä ja ominaisuuksina, jotka kannustavat mahdollisimman suureen hyvyyteen. Kun hyveet on sisäistetty, näkyvät ne kaikessa ihmisten toiminnassa.

Aineistoja vertailemalla voidaan antaa ohjeita siitä, mitä hyveitä ihmisen tulisi sisäistää ruokahävikin vähentämiseksi. Menneessä ajassa on paljon, josta ottaa oppia.

- Ruokaa tuli kunnioittaa nykyistä enemmän. Samaten arkiset ja yksinkertaiset hyveet kuten säästäväisyys tulisi palauttaa entistä suurempaan arvoon. Rehellisyyden ja läpinäkyvyyden hyveet kannustaisivat kierrätykseen. Lisäksi arjessamme on runsaasti ruokapaikkoja, joissa kuluttaja ei itse käsittele ruokaa. Myös työpaikkaruokaloiden kaltaisten instituutioiden tulisi omaksua näitä hyveitä, Uusitalo kertoo.

Kaikkien olisikin hyvä harrastaa itsereflektiota.

- Otetaan esimerkiksi kupillinen tai pannullinen kahvia. Pohjat näistä lentävät helposti viemäriin, vaikka sen tuottamiseen on kaikki välivaiheet laskien kulunut suunnaton määrä energiaa. Ihannetapauksessa oikeat hyveet omaksunut ihminen jättää lähes tiedostamattaan näin tekemättä. Tällaisten hyveiden omaksuminen ja sitä kautta hyvien tapojen ja käytänteiden toteuttaminen olisi itse kullekin tärkeää.

Artikkelin julkaisutiedot: Uusitalo, Outi; Takala, Tuomo (2020). From Scarcity to Abundance: Food Waste Themes and Virtues in Agrarian and Mature Consumer Society. In Närvänen, Elina; Mesiranta, Nina; Mattila, Malla; Heikkinen, Anna (Eds.) Food Waste Management: Solving the Wicked Problem. Cham: Palgrave Macmillan, 257-288. DOI: 10.1007/978-3-030-20561-4_10

Lisätietoja:

Outi Uusitalo
professori, Jyväskylän yliopiston kauppakorkeakoulu
outi.uusitalo@jyu.fi, 0400 247 996

Iiro Vuori
tiedottaja, Jyväskylän yliopiston kauppakorkeakoulu
iiro.p.l.vuori@jyu.fi, 040 805 4636