Suomen maatalouden kasvihuonekaasupäästöistä 75 prosenttia on lähtöisin maaperästä – maatalouden ilmastotiekartta nostaa pellonkäytön resurssitehokkuuden avaintekijäksi

Tuki Suomen hiilineutraaliustavoitteelle

Maatalouden ilmastotiekartta on osa työ- ja elinkeinoministeriö TEM:n ilmastotiekarttojen toimeksiantoa laatia Suomen ilmastotavoitteita tukevia vähäpäästöistä kehitystä kuvaavia vähähiilitiekarttoja vuoteen 2050. Tavoitteena on luoda tilannekuva sektorien päästökehityksestä seuraavien vuosikymmenten aikana. Maatalouden ilmastotiekartan laati Luonnonvarakeskus Luke Maa- ja metsätalouden Keskusliitto MTK:n ja Svenska lantbrukproducenternas centralförbund SLC:n toimeksiannosta.

Raportin mukaan Suomen maataloudelle kasvihuonekaasuneutraalius on lähes mahdoton tavoite nykyisillä päästökertoimilla ja hiilensidonnan laskennalla. Tästä huolimatta maatalouden on pyrittävä päästöjen vähentämiseen siinä mitassa, joka on mahdollista ruokaturvaa heikentämättä, maataloustuottajille kohtuullista ja kestävän kehityksen mukaista omat vahvuudet tunnistaen.

Maatalous ja pellonkäyttö vastaavat noin 24 % maailman ja Suomen kasvihuonekaasukaasupäästöistä mukaan lukien hiilidioksidi, metaani ja dityppioksidi. Suomen maatalouden päästöistä 75 % on lähtöisin maaperästä. Maatalous on metsätalouden lisäksi ainoa toimiala, joka myös sitoo hiilidioksidia. Siksi ilmastotiekartassa esitetyt ratkaisut ilmastonmuutoksen torjuntaan on kohdistettu viljelymenetelmiin ja pellonkäytön muutoksiin. Tiekartan esittämillä toimilla viljelykasvien sadot ja maatalouden kannattavuus paranevat ja kotimainen ruoantuotanto vahvistuu. Samalla peltoa vapautuu luonnon monimuotoisuutta edistäviin toimiin.

Maatalouden ilmastotiekartta perustuu taustaoletukseen, että Suomessa tuotettujen elintarvikkeiden ja maataloustuotteiden kokonaiskysyntä ei olennaisesti muutu vuoteen 2035. Punaisen lihan eli naudan- ja sianlihan kotimaisen kulutuksen kuitenkin arvioidaan vähenevän noin 20 % ja siipikarjanlihan kasvavan 20 %. Maidon kokonaiskysynnän, nestemaitotuotteita ja eri jalosteina, on arvioitu vähenevän noin 10-15 % vuoteen 2035. Arvion mukaan kotimaassa tuotettujen palkokasvien kysyntä rehuksi ja elintarvikkeiksi kasvaa, samoin kauran.

Vapaaehtoisuus ja tilakohtainen harkinta tärkeää vaihtelevien olosuhteiden vuoksi

Suomessa maatalouden aiheuttamista kasvihuonekaasupäästöistä noin 60 % tulee turvemailta, joiden osuus viljellystä peltoalastamme on 11 %. Päästöjä voidaan vähentää niin tuottavilla kuin tuottamattomillakin turvemailla monilla toimenpiteillä, kuten yksivuotisten kasvien vähäisemmällä viljelyllä, säätösalaojituksella, ennallistamisella ja kosteikkoviljelyllä vedenpinnan korkealla pitämiseksi. Tiekartan mukaan päätoimet tulisi kuitenkin kohdistaa tuottamattomien turvemaiden viljelyn vähentämiseen. 

 – Ilmastokysymykset ratkaistaan siellä missä ne vaikuttavat eniten. Olosuhteet kuitenkin vaihtelevat alueellisesti ja tilakohtaisesti. Ei ole järkevää tai tavoiteltavaa, että kaikki viljely turvemailla lopetettaisiin. Maatalouden ilmastotoimien tulee perustua tilakohtaiseen harkintaan ja niiden on oltava sosiaalisesti oikeudenmukaisia, sanoo MTK:n ympäristöjohtaja Liisa Pietola.

Oikeanlaisilla viljelykierto- ja muokkausmenetelmillä voidaan kasvattaa maaperän hiilivarastoa kivennäismailla. Tämä antaa lisäaikaa vähähiilisten teknologiaratkaisujen käyttöönotolle. Tavoitteena on, että kokonaisuutena kivennäismaiden hiilensidonta paranisi selvästi ja kivennäismaat muuttuvat kasvihuonekaasupäästöjen lähteestä niiden nieluksi vuoteen 2035 mennessä. 

Hiilensidontaa voidaan tehostaa muun muassa lisäämällä herneen ja härkäpavun viljelyalaa ja monilajisten apilaa sisältävien nurmien alaa, jolloin myös kotieläintuotannon tarvitseman lisävalkuaisen tarve vähenee. Satotasojen nosto pellon kasvukunnon parantamisesta ja tuottokyvyltään heikoimpien peltolohkojen pois jättämisestä aktiivisesta viljelystä mahdollistaa, että viljantuotannosta ja tuotantonurmilta vapautuu peltoalaa muille kasveille. 

 – Maaperä on erilaista eri puolilla Suomea, emmekä tiedä vielä tarpeeksi eri maaperälajien hiilensidontakyvyistä. Lisätutkimusta tarvitaan, jotta tietovaje saadaan täytettyä. Tavoitteena on maatalouden kestävä tehostaminen siten, että panoskäyttö tarkentuu, satovasteet lannoitukselle paranevat ja myös maatalouden kannattavuus paranee, sanoo Luonnonvarakeskus Luken tutkimusprofessori Heikki Lehtonen.

Maataloussektorilla on suuri mahdollisuus hyödyntää lantaa ja nurmea biokaasuna energiamuotona, sekä auttaa myös muita sektoreita tuottamalla biokaasua liikennekäyttöön. Biokaasutuotanto lannasta ja nurmesta tehostaa ravinnekiertoa. Maatilojen sähkönkulutuksesta olisi mahdollista kattaa tilojen itse tuottamalla aurinkosähköllä n. 8 % vuoteen 2035 mennessä ja n. 14 % vuoteen 2050 mennessä. Biokaasua ja aurinkoenergiaa edistetään uusilla ohjauksilla ja lisätuilla liittyen tuotetun energian hyödynnettävyyteen ja myös ravinnekiertoon yhteistyössä eri toimijoiden kanssa.


Seuraa suoraa lähetystä kello 10 alkavasta julkistustilaisuudesta (tallenne tilaisuuden jälkeen)
Maatalouden ilmastotiekartan raportti ja viestintäaineistot: www.mtk.fi/ilmastotiekartta 

Lisätietoja:
Ympäristöjohtaja Liisa Pietola, MTK, 050 438 4014
Puheenjohtaja Juha Marttila, 050 341 3167
Asiantuntija Jukka Rantala, MTK, 040 715 8710
Tutkimusprofessori Heikki Lehtonen, Luke, 040 734 7533 
Puheenjohtaja Mats Nylund, SLC, 050 512 2191