Suur-Savon Sähkö Oy

Suomen pitää ottaa aikalisä turpeen energiaveron nostoon

Jaa

Lenkkipolulla ajatus on vapaa lentämään minne tahtoo. Usein silloin mielen perukoilta hiipiivät esiin asiat, jotka muun kiireen keskellä ovat painuneet taka-alalle. Itse tulin viime lenkillä pohtineeksi Suomen energia-alan huomista, ja päätin kirjoittaa ajatukseni tähän blogiin. Minua huolestuttaa tilanne, jossa tunteisiin pohjautuvassa kiireessä kokonainen kotimainen teollisuuden ala – energiaturpeen tuotanto ja logistiikka – ollaan ajamassa alas.

Oma käsitykseni on, että seuraavan 3-5 vuoden aikana energiaturpeeseen liittyvän keskustelun ilmapiiri ja tunnetilat tulevat muuttumaan. Ennakoin lähivuosina herättävän kohoavien polttoainehintojen aiheuttamaan teollisuuden ja yhdyskunnan lämmön hinnan nousuun.  Lisäksi ennakoin ulkomailta tuodun puupolttoaineen määrän kasvun nostattavan vastalauseita, ja ennakoin energiaturve-elinkeinon usean tuhannen työpaikan merkityksen ymmärtämisen paranevan.

Kivihiilen ja energiaturpeen alasajo nostaa kysyntää puuperäisille polttoaineille, ja vääjäämättä asettaa metsäteollisuuden raaka-ainehankinnan konfliktiin energiantuotannon puupolttoainehankinnan kanssa. Ongelma leviää energiatoimialalta metsäteollisuuden puolelle, lopulta koko kansantalouteen.

Teemmekö kiireessä itsellemme hallaa?

Valtion budjetin yhtenä teemana on energiaverokertymän kasvattaminen, ja puheissa on ollut turpeen energiaveron nostaminen. Nämä suunnitelmat eivät tunnista markkinaehtoisen – joskin poliittisesti raamitetun – päästökauppamekanismin tuomaa huomattavaa kustannustaakkaa energiaturpeelle. EU:n energiapolitiikan ongelma lähtökohtaisestikin on EU-tason ohjausmekanismien rinnalle luodut kansalliset veromekanismit, jotka häiritsevät EU-tason tehokkainta markkinaehtoista päästöjen vähentämistä.

Nyt on liian monia liian suuria epävarmuuksia yleisessä talouskehityksessä, energian huoltovarmuuden kehittämisessä sekä kivihiiltä korvaavien ratkaisujen toteutumisessa, jotta kotimaisen energiaturpeen käytön alasajoa energiaveroa korottamalla voidaan vastuullisesti harkita.

Ollaanko jo kipurajoilla?

Mekanismi on yksinkertainen. Kun energiaturpeen päälle tulee nyt 30 €/tnCO2 tasolla oleva EU päästöoikeuskustannus, ja noin 3 €/MWh energiavero lämmöntuotannossa, energiaturpeen kustannus nyt jo lämmöntuotannossa on yli 25 €/MWh. Jos tähän laitetaan suunniteltu energiaveron nostaminen esimerkiksi tasolle 10 €/MWh lämmöntuotannossa, turpeen käytön kustannus nousee yli 30 €/MWh tasolle. Monipolttolaitokset teollisuuden höyryntuotannolle tai kaukolämmön tuotannolle optimoivat polttoainekustannuksia. Nouseva energiaturpeen hinta lisää puuperäisten polttoaineiden kilpailukykyä – ja maksukykyä laitoksilla -, mikä tuo nousupaineen puulle sen eri muodoissaan.

AFRY:n tuoreessa Työ- ja elinkeinoministeriölle tekemässä raportissa arvioitiin puuperäisten polttoaineiden hinnan 25 €/MWh olevan kipukynnys, jota korkeammilla hinnoilla metsäteollisuuden raaka-aineen hankinta kärsii. Eri puolilla Suomea, eri metsäteollisuuslaitoksilla, kipukynnykset vaihtelevat. Monilla paikkakunnilla se kipukynnys rikkoutuu jo huomattavasti matalammilla puupolttoaineiden hinnoilla. Kannattaa huomata, että Tilastokeskuksen Q2/20 tuoreessa tilastossa metsäenergian hinta on jo ottanut uutta nousevaa trendiä, ja on jo tämänhetkisessä markkinatilanteessa lähestymässä AFRY:n arvioimaa kipukynnystä.

Kuinka kivihiilen poistuminen tulee vaikuttamaan?

Suomalainen energiatoimiala on vasta hakemassa ratkaisuja kivihiilen poistumiselle polttoainevalikoimasta tämän vuosikymmenen loppuun mennessä. Suomen kaukolämmöstä vuonna 2018 kivihiilellä tuotettiin 19,3 % ja vuonna 2019 18 %. On totta, että kivihiilen käyttö rajautuu rannikon suurten kaupunkien lämmöntuotantoon, sisämaan lämmetessä pääasiassa puuperäisillä polttoaineella ja turpeella, mutta kivihiilen jättämän tyhjiön täyttäminen vaikuttaa koko valtakunnan polttoainemarkkinoihin. Polttoainevirrat dominoefektin tavoin, taipuvat kohti rannikkoa, ja itäinenkään Suomi ei jää vaikutuksista osattomaksi. Pelkästään kaukolämmön tuotantoon käytetyn kivihiilen ja turpeen määrä vastaa 5 – 6 miljoonan kiintokuutiometrin määrää puuna. Energiaturpeen alasajon kautta menetetyt työpaikat tulevat osin korvautumaan ulkomailta – lähinnä Venäjältä – tuotavan hakkeen työllistävään vaikutukseen ulkomailla. Tämän lisäksi turpeella tuotetaan sähkömarkkinoiden heilahteluista riippuen vaihteleva määrä sähköä. Kivihiilen ja turpeen määrä kaukolämmöntuotannossa vastaa muutaman paperitehtaan puun hankintaa, ja tuo kiusallisen lisäulottuvuuden hiilinieluihin liittyvään metsien hakkuiden rajoittamislaskelmiin.

Energiayhtiön johtajana olen siinä rajapinnassa, jossa sopeudutaan jo nyt polttoainemarkkinoiden muutoksiin teknologiavalinnoin ja polttoainestrategioiden muutoksin. Oma työnantajani on Järvi-Suomen alueella, Etelä-Savossa, ja sen ympäryskunnissa, kiitollisessa asemassa sen vuoksi, että metsäteollisuuden sivutuotteita ja metsäteollisuudelle kelpaamattomia heikompilaatuisia puujakeita on tarjolla. Järvi-Suomen alueen Lempeä Lämpö asiakkaat ovat suhteellisesti hyvässä asemassa valtakunnallisessa kehityksessä. Olemme myös tehneet voimakasta kehitystyötä palamattomaan energiantuotantoon, ja julistaudun aurinkolämmön sekä lämpöpumpputeknologian puolestapuhujaksi tulevaisuuden kaukolämpöjärjestelmän täydentävänä tuotantomuotona. Lämpökattiloilla tulee kuitenkin tulevaisuudessakin olemaan kriittisen tärkeä rooli huoltovarmuuden turvaavana teknologiana.

Hahmotetaanko kokonaiskuva?

Ajankohtaisessa energiaverokeskustelussa minua ihmetyttää puutteellinen kokonaiskuvan maalaaminen. Omassa ajattelussani korostuu energiatoimialan muutosten systeeminen vaikutus metsäteollisuuteen, sekä tuontihakkeen käytön lisäämisen vaikutukseen kansantalouteen. Vaikuttaa myös siltä, ettei päästömarkkinoiden kehitystä ole tunnistettu energiaturvetta rasittavana tekijänä. Energiaveroa ollaan nostamassa turpeelle, vaikka EU päästökauppamekanismi on jo iskenyt terävät hampaansa syvälle turve-elinkeinon kylkeen, elinvoiman vuotaessa verinorona maahan. Luulen, että tässäkin keskustelussa vaivaa kaksi asiaa – perspektiiviharha ja ajan puute kokonaiskuvan hahmottamiseen. Perspektiiviharhalla tarkoitan, että energiaturve-elinkeinon työpaikkojen häviämistä ei tunnisteta, jos se tapahtuu ’kaukana maaseudulla.’ Energiamarkkina voi olla myös haastavan laaja kokonaisuus, eikä hahmoteta päästökauppamekanismin toimintaa. Metsäteollisuuskaan ei kokonaisvaikutuksiltaan välttämättä tule näkyväksi suomalaisten arjessa – vaikka sitä osaltaan olisi kiittäminen kansakunnan hyvinvoinnista. On inhimillistä, ettei kaikkiin asioihin ihminen ehdi syventymään. Tunnistan itsessänikin rajallisuuden siinä, miten syvälle ja laajalle pystyy perehtymään asioihin. Kilvoittelen itse sen kanssa, etten antaisi laiskuudelle valtaa asioiden opettelussa, sillä liian helposti tunnepohjaiset linjaukset ottavan vallan tosiasioihin perehtymisen jäädessä liian vajaaksi. Päätöksentekijöillä on kuitenkin korostunut vastuu kokonaiskuvan systeemisyyden ja tulevaisuuden skenaarioiden ymmärtämisessä.

Ultra Bran upeassa laulussa ’Kahdeksanvuotiaana’, käsitellään aikuisten maailman tragedioita lapsen silmin. Laulussa lauletaan ’kävikin niin, että sodat ovat, monimutkaisia kansallisia konflikteja, joissa ammutaan, ja joissa kuolee aina vähän ihmisiä kerrallaan.’ Aikuisten maailmassa tragediat viipaloidaan sopivan kokoisiksi ja pieniksi ilmiöiksi, jotta niiden merkitys häviää näkymästä.

Jäävätkö tipoittain katoavat työpaikat huomiotta?

Julkisuudessa metsäteollisuuden yksiköiden alasajo on perustellusti herättänyt huolta ja surua työpaikoista. Ison paperitehtaan työpaikkoja voi olla vaikka 500, joista jokainen työpaikka on tärkeä. Mutta AFRY:n elokuussa 2020 tekemä raportti Työ- ja elinkeinoministeriölle kertoo turvetuotannossa olevan yli 2 000 työpaikkaa.

Onko turve-elinkeinon tragedia se, että työpaikat eivät ole yhdessä massiivisessa tuhansia ihmisiä työllistävässä teollisuuslaitoksessa, jonka piipun savun loppuminen on näkyvä artefakti elinvoiman hiipumisesta ja työpaikkojen menettämisestä. Onko turve-elinkeinon tragedia se, että menetetään työpaikkoja ’aina vähän kerrallaan’, jolloin onnettomuuden mittasuhteet eivät tule esille. Vain aniharvoin pienten perheyritysten tragediat syrjäseuduilla kiinnostavat ja koskettavat kaupunkien ihmisiä. Energiatoimialan polttoainemarkkinoiden kehittyminen tällä vuosikymmenellä voi ajautua tilanteeseen, jossa vaikutuksia ei enää voi olla huomaamatta. Nämä vaikutukset näkyvät tavallisten kotien kaukolämpötariffien nousussa, teollisuuden energiatuotannon kilpailukyvyn heikkenemisenä, sekä pahimmillaan metsäteollisuuden raaka-ainehankinnan vaikeutumisena.

Otetaan aikalisä – todenmukainen tilannekuva voi pelastaa hätäilyn seurauksilta

En ole tässä käsitellyt huoltovarmuusteemaa, joka sekin nivoutuu tähän kokonaisuuteen. Nyrkkisääntö on kuitenkin se, että sitä varmemmin meillä pysyvät tuvat lämpimänä, mitä lähempänä polttoaineet ovat. Kriisit opettavat ihmisille ja kansakunnille tämän. Ainoa hyvä puoli energiaturpeen käytön vähentämisessä on se, että varannot kuitenkin jäävät seuraaville sukupolville selkänojaksi.

Myöskään en ole käsitellyt energiaturpeen tuotannon vesistövaikutuksia. Tältä osin silmiin katsoen pyydän kiinnittämään huomion siihen, millä tasolla tämän päivän vesiensuojelu on turvetuotannossa. Se on korkeatasoista, ja sen kehittämiseen on turveyhtiöissä moni sitoutunut ihminen omistautunut. Tässäkin on perspektiivihaaste – leimataanko tämän päivän turvetuotanto menneiden vuosikymmenten virheillä, vai arvioidaanko tämän päivän tilannetta puhtaalta pöydältä?

Turpeen energiaveron nostoa kannattaa vakavasti arvioida vasta sitten, kun systeemiset vaikutukset työllisyyteen, kansantalouteen ja oikeiden ihmisten elämään alueellisesti on selvitetty. Ei ole häpeä ottaa tässä koronan taantuman tilanteessa aikalisä, pitää turve-elinkeinon ihmiset töissä, ja palata asiaan tilannekuvan selkeydyttyä. Se voi olla jopa viisautta.

Lähteet:

https://afry.com/sites/default/files/2020-08/tem_turpeen_kayton_analyysi_loppuraportti_0.pdf

https://www.stat.fi/til/ehi/2020/02/ehi_2020_02_2020-09-10_tie_001_fi.html

https://energia.fi/files/4402/Energiavuosi2019_Kaukolampo_MEDIAKUVAT_20200120.pdf

Yhteyshenkilöt

Kuvat

Tietoja julkaisijasta

Suur-Savon Sähkö Oy
Suur-Savon Sähkö Oy
Otto Mannisen katu 6
50101 MIKKELI

https://www.sssoy.fi

Suur-Savon Sähkö – konserni on monialainen energiakonserni, joka toiminta-alueellaan vastaa sähkön siirtoliiketoiminnasta ja kaukolämpötoiminnasta, sekä omistaa sähkön tuotantoa oman toimialueen lisäksi muualla Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa. Konsernin liikevaihto on 154 miljoonaa euroa ja henkilöstömäärä noin 90 henkilöä.

Tilaa tiedotteet sähköpostiisi

Haluatko tietää asioista ensimmäisten joukossa? Kun tilaat mediatiedotteemme, saat ne sähköpostiisi välittömästi julkaisuhetkellä. Tilauksen voit halutessasi perua milloin tahansa.

Lue lisää julkaisijalta Suur-Savon Sähkö Oy

Siirtohintojen nousun rajoittaminen on mahdollista – mutta se pitää tehdä vastuullisesti15.10.2020 09:08:04 EESTBlogi

Sähkön siirtohintojen nousun takana on laki toimitusvarmuuden parantamisesta. Se on pakottanut siirtoyhtiöt mittaviin säävarman verkon investointeihin, ja tätä investointitahtia kestää vielä kahdeksasta kuuteentoista vuotta, riippuen siirtoyhtiöstä. Tehokkain keino siirtohintojen nousun rajoittamiseksi olisi helpottaa toimitusvarmuuden kriteerejä. Olen varma, että suuri osa asiakkaista valitsisi hieman pidemmät sähkökatkot, jos vain saataisiin hillitymmät siirtohinnat. Ylen tuoreessa artikkelissa, 12.10.2020, on nostettu paljon hyviä asioita esille. https://yle.fi/uutiset/3-11588082 Sähkömarkkinalain myötä siirto- ja jakeluverkkotoiminnasta tehtiin kärjistetysti sanottuna rahasampo, joka sallii sitä korkeammat tuotot, mitä kalliimpia rakenteita toteuttaa säävarman verkon rakentamisessa. Väärissä käsissä tällainen mekanismi on erittäin vaarallinen. Hyvin erilaiset maasto- ja asiakastiheyden olosuhteet tekevät vaikeaksi rakentaa kaikkiin olosuhteisiin toimiva sääntelymalli. Sääntelymalli

Suur-Savon Sähkön osavuosikatsaus 1-8/20208.10.2020 08:58:01 EESTTiedote

Vuoden 2020 toisen kolmanneksen jälkeen Suur-Savon Sähkö -konsernin liikevaihto on jäänyt 5,5 miljoonaa euroa budjetista, ja liikevoitto on jäljessä 9,1 miljoonaa euroa. Liikevoitto on 6,9 miljoonaa euroa. Suurimpina syinä liikevaihdon ja tuloksen jättämään ovat lämpimän säätilan vaikutus energian myynnin ja siirron volyymeihin, tukkusähkömarkkinoiden voimakkaat ääri-ilmiöt sekä koronaepidemian vaikutukset energiamarkkinoihin. Vuoden 2020 alkua kuormittaa ylimääräisenä kuluna joulukuun 2019 lopun Aapo -lumimyräkästä vuodelle 2020 siirtyneet kustannukset, yhteensä 0,77 miljoonaa euroa.

Uutishuoneessa voit lukea tiedotteitamme ja muuta julkaisemaamme materiaalia. Löydät sieltä niin yhteyshenkilöidemme tiedot kuin vapaasti julkaistavissa olevia kuvia ja videoita. Uutishuoneessa voit nähdä myös sosiaalisen median sisältöjä. Kaikki tiedotepalvelussa julkaistu materiaali on vapaasti median käytettävissä.

Tutustu uutishuoneeseemme