Suomi esittää Kalevalalle Euroopan kulttuuriperintötunnusta

Kalevala on Suomen kansalliseepos ja osa maailmankirjallisuutta. Teos on käännetty yli 60 kielelle. Elias Lönnrot kokosi Kalevalan 1830–1840-luvuilla moninaisesta karjalaisesta ja suomalaisesta runolauluperinteestä. Kalevala on Lönnrotin kuvitelma suomalaisuudesta ja tarina yhteisestä menneisyydestä, mutta eri näkökulmista katsottuna teos avautuu lukemattomiksi tulkinnoiksi. Kaikki kulttuuriperintö on kiistanalaista ja kiistettyä – niin myös eurooppalaiset eepokset. Kalevala on julkaisuhetkestään lähtien toiminut tieteen, taiteen ja kulttuurin innoittajana ja sitä on käytetty suomalaisessa nationalistisessa retoriikassa. Viime vuosina Kalevalasta on keskusteltu myös kulttuurisen appropriaation eli omimisen näkökulmasta liittyen suomalaisen ja karjalaisen kulttuuriperinnön määrittelyyn ja rajoihin.

”Kalevalaan liittyvä monitulkintaisuus ja jännitteisyys ilmentävät eepoksen suurta symbolista arvoa. Se on meille suomalaisille kansallisaarre ja kiistakapula, mutta samalla se on vaikuttanut laajasti eurooppalaiseen tarinaperinteeseen. Kalevalan kautta voidaan nostaa esille sanan- ja ilmaisunvapautta eurooppalaisena arvona. Kalevalaa hyödynnetään tänä päivänä monella tavalla, se on todellista elävää aineetonta perintöä”, sanoo erikoisasiantuntija Leena Marsio Museovirastosta

Kulttuuriperintötunnuksen hakuun liittyy myös pedagoginen hanke, jonka avulla edistetään eurooppalaisten lasten ja nuorten tietoisuutta Kalevalasta ja sen eurooppalaisesta merkityksestä. Kalevalaseuran toiminnanjohtaja Niina Hämäläinen kertoo:

”Tiedettä ja taidetta yhdistävässä Kalevala – eeppinen kaleidoskooppi -hankkeessa nuoret vahvistavat tulevaisuustaitojaan. He perehtyvät eurooppalaiseen eeposperinteeseen, runolaulukulttuurien ja kansanrunojen moninaisuuteen sekä Kalevalan käyttöön ja tulkintoihin eri aikoina. Nuoret luovat uusia monimediaisia tulkintoja Kalevalan hahmoista. Ylisukupolvista yhteisöllisyyttä tuetaan työpajoissa ja taidenäyttelyissä. Hanke tuottaa myös digitaalisen tieto- ja oppimisaineiston Kalevalasta eri kieliversioina. Sen äänimaailma tehdään Sibelius-Akatemian kansanmusiikin aineryhmän kanssa.”

Tunnuksen hakuprosessia koordinoi Kalevalaseura. Ydinverkostoon kuuluvat Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Kalevalaisten Naisten Liitto sekä Suomen Kulttuuriperintökasvatuksen seura. Lisäksi kumppaneina ovat Gallen-Kallelan museo, Juminkeko-säätiö, Karelia-ammattikorkeakoulu, Karjalainen Nuorisoliitto, Karjalan Sivistysseura, Runolaulu-Akatemia, Suomen kulttuuri- ja tiedeinstituutit ry, Taideyliopiston Kansanmusiikin aineryhmä, Turun yliopiston Digitaalisen kulttuurin, maiseman ja kulttuuriperinnön tutkinto-ohjelma sekä Äidinkielen opettajain liitto.

Museovirasto järjesti kaikille avoimen aiehaun kulttuuriperintötunnuksen saamiseksi 20.1.–30.3.2022. Virasto vastaanotti määräajassa kolme hakemusta. Kulttuuriperintötunnuksen hakijaksi olivat esihakukierroksella ehdolla myös Musta kulta – Pohjoisen mäntytervan tarina sekä Varkauden teollinen perintö. Valinnasta vastasivat Museovirasto ja Euroopan kulttuuriperintötunnuksen ohjausryhmä, jossa on mukana edustajia valtionhallinnosta, kansalaisjärjestöistä ja kulttuuripolitiikan tutkimuksesta.

Euroopan komissio on myöntänyt tunnuksia vuodesta 2013 yhteensä 60 kohteelle 20 eri maassa muun muassa rakennusperintöön, asiakirjoihin, kulttuuriympäristöön ja aineettomaan kulttuuriperintöön liittyen. Tunnus voidaan myöntää EU:ssa sijaitseville kohteille, jotka ovat Euroopan historian, kulttuurin ja yhdentymisen kannalta avainasemassa. Lisäksi kohteita on kehitettävä pedagogisen hankkeen kautta.
Tunnuksen on tarkoitus lisätä Euroopan kansalaisten tietämystä Euroopan historiasta ja unionin rakentamisesta sekä yhteisestä, monimuotoisesta kulttuuriperinnöstä. Suomi liittyi mukaan Euroopan unionin alaiseen toimeen loppuvuonna 2018. Museovirasto koordinoi sen toimeenpanoa.

Lisätietoja Euroopan kulttuuriperintötunnuksesta

Euroopan kulttuuriperintötunnuksen Facebook-sivu