Suuret vesimäärät, humus ja happamuus muodostavat vaahtoa jokiin

Pohjanmaan joissa vaahtoamista aiheuttavat tulva-aikojen suuret vesimäärät, kova virrannopeus ja veden kuohuminen koskissa, vesien korkea humuspitoisuus ja tulva-ajoille tyypillinen vesien voimakas happamuus. Vaahto kertyy suvantoihin, esteiden taakse ym. paikkoihin, mihin vesi jää pyörimään. Vaahdon väri vaihtelee vedenlaadun mukaan kirkkaasta keltaiseen ja tummanruskeaan. Mitä enemmän vedessä on humusta ja orgaanista ainesta, sitä ruskeampaa vaahto on. Vaahto itsessään on vaaratonta. Vaahtoaminen on kuitenkin yleistä happamissa olosuhteissa, joihin voi liittyä pahimmillaan esimerkiksi kalakuolemia.

Vesi vaahtoaa tyypillisesti voimakkaasti virtaavissa paikoissa esimerkiksi koskissa. Vesimäärien lisääntyminen tulvien yhteydessä nostaa virrannopeuksia ja pyörteisyyttä, vesi vatkaantuu ja siihen sekoittuu ilmaa muodostaen vaahtoa. Mitä korkeampi ja kivisempi koski ja voimakkaampi virtaus, sitä enemmän vaahtoa syntyy.

Humusvesissä on runsaasti vaahtoamista voimistavia pieniä partikkeleita. Lisäksi humusvesien pintajännitys ja kovuus on alhainen. Kun veden pintajännitys alenee, kuplat pysyvät paremmin ja pidempään koossa, mikä lisää vaahtoamista. Humus tuo vaahdolle myös tyypillisen keltaisen tai ruskean värin.

Happamuus laskee veden kovuutta ts. kalsium- ja magnesiumsuolojen määrä. Kovuuden alentuminen lisää vaahtoamista, minkä vuoksi pehmeissä happamissa vesissä vaahdon muodostus on runsasta. Humusvedet ovat luonnostaan happamia, mutta Pohjanmaan jokivesissä etenkin rannikon lähellä happamilta sulfaattimailta tuleva hapan valunta voimistaa happamuutta merkittävästi.

Vaahtoamista voi jokien lisäksi esiintyä tuulen vaikutuksesta myös järvien ja meren rannoilla ja ulapalla. Vaahtoa on kuitenkin yleensä vähemmän ja se on väriltään vaaleampaa etenkin merellä ja kirkasvetisillä järvillä.