Ennallistamisella pyritään palauttamaan ekologisesti heikentynyt tai vaurioitunut elinympäristö luonnon monimuotoisuuden kannalta suotuisaan tilaan. Elinympäristöjen ennallistaminen palauttaa ekosysteemien toimintoja, jotka ovat edellytys koko yhteiskuntamme kestävyydelle. Ennallistaminen myös edistää ekosysteemien resilienssiä eli palautumiskykyä esimerkiksi tulvan, kuivuuden tai hyönteistuhojen jäljiltä.

”Ennallistamisesta saadaan vaikuttavinta, kun sille määritellään kansalliset, mitattavat tavoitteet, joihin kaikki yhteiskunnan sektorit sitoutuvat. Ennallistamisen onnistumisessa oleellista on, että siihen saadaan mukaan sekä maanomistajat, yrittäjät, kansalaiset että viranomaiset. Lisäksi mukaan tarvitaan toimialat, joiden aiheuttamaa haittaa ennallistamisella korvataan”, painottaa Syken pääjohtaja Leif Schulman.

”Ennallistamistoimilla voidaan korjata ihmisen aiheuttamaa haittaa luonnolle, mutta ennallistaminen ei oikeuta tuhoamaan luontoa toisaalla. Voidaan myös sanoa, että suojelu ja hyvän tilan ylläpito on käytännössä aina halvempaa ja tehokkaampaa, kuin aiheutettujen vahinkojen korjaaminen” korostaa Syken tutkimusjohtaja Eeva Primmer.

Kokonaisvaltaiselle ennallistamiselle on Suomessa tarvetta

”Suomen metsäluontotyypeistä 76 prosenttia on uhanalaisia, joten on ymmärrettävää, että huomattavasta metsäpinta-alasta huolimatta ennallistamisen ja suojelun tarpeita on paljon”, sanoo erikoissuunnittelija Aija Kukkala Sykestä. Suoluonto on kärsinyt ojituksista ja muusta käytöstä niin, että 60 prosenttia suopinta-alasta ei ole enää luonnontilaista. Sisävesistä uhanalaisimpia luontotyyppejä ovat virtavedet ja lähteiköt. Kaikkiaan sisävesien luontotyypeistä on uhanalaisia 20 prosenttia.

”Ennallistamisen onnistumisessa oleellista on kohdentaa toimet riittävän suuriin kokonaisuuksiin. Esimerkiksi valuma-aluetason suunnittelulla voidaan varmistaa, ettei vesistön yläjuoksulla tehty metsäojitus vaaranna vesistön tilaa alajuoksulla”, jatkaa Kukkala.

Eteläisessä Suomessa tarve ennallistamiselle on suuri, koska siellä suurin osa luonnosta on voimakkaan käyttöpaineen alla. Esimerkiksi Etelä-Suomen kaikista purouomista vain prosentti on luonnontilassa. Syy purojen heikkoon tilaan ovat valuma-alueen maankäyttö. Erityisesti metsäojitus ja hakkuut ovat muuttaneet puroluonnon tilaa.

Purojen ennallistaminen vaatii muutoksia ohjauskeinoihin. Vesilain ojitussääntelyä olisi kehitettävä ympäristöystävällisempään suuntaan ja metsälakia muutettava niin, että kaikkien purojen, norojen ja lähteiden ympärille määritellään riittävän leveä puron ja rantametsän luontoarvot turvaava puustoinen suojavyöhyke. Lainsäädännöllä tulisi velvoittaa maanomistajia lisäämään mailleen luonnontilaisuutta edistäviä rakennepiirteitä, kuten säästöpuuta ja lahopuuta. Metsänomistajilla on yleisesti tahtotila ja kiinnostus suojella pienvesiä omissa metsissään.

Vaikutuksia seurattava järjestelmällisesti

”Pelkästään ennallistamistoimien tekeminen ei riitä, sillä vaikuttavuuden arvioimiseksi ja kokonaiskuvan saamiseksi ennallistettuja alueita on tärkeää seurata pitkällä aikavälillä, koska ennallistamisen vaikutukset ja hyödyt tulevat esille viiveellä” korostaa erikoistutkija Saija Koljonen Sykestä.

”Lisäksi sekä ennallistettavia kohteita että ennallistamistoimia koskevat tiedot ovat nykyisin hajallaan. Käytännössä alueellisen kohdentamisen hahmottamiseksi ennallistamistoimet, seurantatulokset ja luontovaikutukset tulisi koota yhteen”, jatkaa Koljonen.

Ennallistamisen rahallisten hyötyjen arviointiin tarvitaan menetelmiä. ”Hyötyjä kannattaa verrata elinympäristön heikentymisen aiheuttamiin kustannuksiin. Hyötyjen ja kustannusten arvioinnissa on tärkeä tunnistaa myös hyötyjät ja maksajat. Vaikka ennallistamisen taloudellisten hyötyjen arviointi onkin vaikeaa, menetelmien kehittämiseen tulee panostaa”, painottaa Eeva Primmer. Ennallistamin lisää luonnon ihmiselle tuottamien hyötyjen määrää ja laatua.

Ennallistamisen rahoitus tulisi perustua luonnonsuojelulliseen arvoon

Ennallistamistoimia, niiden tarkoituksenmukaista sijoittumista ja priorisointia tulisi ohjata lainsäädännön lisäksi tukipolitiikalla. ”Tukien tulisi EU:n tukisääntelyn rajoissa perustua kohteen kansalliseen ja maisematason luonnonsuojelulliseen arvoon ja samalla tuen suuruuden tulisi riippua ennallistamisella saavutettavasta hyödystä”, sanoo erikoistutkija Minna Pappila Sykestä ja jatkaa:

”Aiheuttaja maksaa -periaatteen käyttöönotto luontoa muuttavien hankkeiden yhteydessä kannustaisi haittojen vähentämiseen ja siihen liitetyllä kompensaatiovelvoitteella ennallistamista voitaisiin kohdentaa sinne, missä se on kustannustehokkainta.”

Jatkossa ekologisen kompensaation markkinat voisivat tuoda ennallistamiseen ja luonnon hyvän tilan ylläpitoon yksityissektorin rahoitusta. Ennallistamisen uudet toimintamallit ja innovaatiot luovat työpaikkoja ja laajempi ympäristövastuun toteuttaminen voi parantaa kilpailukykyä.

Syke Policy Brief 23.3.2023 :Luontokatoa voidaan torjua ennallistamalla (Issuu.com) 

Lisätietoa

Erikoistutkija Saija Koljonen (ennallistaminen, vesiympäristö), Syke
etunimi.sukunimi@syke.fi p. 0295 251 791

Erikoissuunnittelija Aija Kukkala (ennallistaminen, suojelualueet), Syke
etunimi.sukunimi@syke.fi p. 0295 251 244

Erikoistutkija Minna Pappila (lainsäädäntö, luonnon monimuotoisuus), Syke
etunimi.sukunimi@syke.fi p. 0295 252 233

Kaikki Syke Policy Brief -julkaisut (Issuu.com)

Syke Policy Brief -julkaisut ovat päättäjille ja asiantuntijoille suunnattuja kannanottoja, joissa esitetään tiiviissä ja perustellussa muodossa SYKEn näkemys ja suositukset jostain ajankohtaisesta kysymyksestä.

Tutustu myös:
Luontokadon pysäyttäminen vaatii kattavampaa luontotietoa ja poikkihallinnollista yhteistyötä (sttinfo.fi)