Syömishäiriöisten lasten avohoidosta lupaavia tuloksia

Laihuushäiriötä eli anoreksiaa tai bulimiaa sairastaa noin 2 % väestöstä. Syömishäiriöt lapsilla ovat verrattain harvinaisia, mutta ne lisääntyvät nuoruusikään tultaessa. HYKS:n lastenpsykiatriassa on viime vuosina hoidettu lisääntyvästi syömishäiriöihin sairastuneita potilaita. Yleisin lasten syömishäiriö on laihuushäiriö, mutta myös ahmimishäiriöiden, nielemispelkojen, ruokailun valikoivuuden ja epätyypillisen syömishäiriön vuoksi hakeudutaan hoitoon. Hoitoon tullaan useimmiten terveyskeskus- tai koululääkärin lähetteellä.

-Alkava syömishäiriö pyritään tunnistamaan ja hoito aloittamaan mahdollisimman aikaisin, sillä varhainen hoitoon pääsy parantaa ennustetta, sanoo osastonlääkäri Tatu Lope.

Käypä hoito -suosituksen mukaan syömishäiriöitä tulee hoitaa ensisijaisesti avohoidossa. Osastohoitoa tarvitaan vain sairauden vaikeimmissa vaiheissa.

Hoitoaika lastenpsykiatrisessa syömishäiriöyksikössä on keskimäärin ½-1 vuotta. Sairauteen usein liittyvän masennuksen tai ahdistuneisuuden hoito voi jatkua lastenpsykiatrian vastaanotoilla tämän jälkeen. Avohoito on usein lapselle ja perheelle osastohoitoa mieluisampi vaihtoehto. Lapsi voi jatkaa mahdollisimman normaalia elämää ja käydä omaa koulua hoidon aikana. Lisäksi vanhemmat voivat soveltaa hoidossa opittuja asioita kotiympäristössä.

Laihuushäiriön uusiutumisriski on korkeimmillaan (jopa 30–50 %) pian hoidon päättymisen jälkeen, mutta laskee vuosien myötä.

Osastohoitojaksot lyhentyneet syömishäiriöyksikön perustamisen jälkeen

Perhekeskeisen avohoitomallin soveltaminen on vähentänyt huomattavasti sairaalassa toteutettavan osastohoidon tarvetta. Kun vuonna 2014 osastolla hoidettiin seitsemän syömishäiriöistä lasta keskimäärin 51 vuorokautta, vuonna 2015 osastohoitoa tarvitsevia lapsia oli 14 ja hoitojakson pituus oli keskimäärin 41 päivää.

Vuonna 2016 syömishäiriöyksikössä hoidettiin avohoidossa 48 potilasta. Kahdeksan potilasta tarvitsi sairauden vaikeimmassa vaiheessa osastohoitoa. Keskimääräinen osastojakso oli lyhentynyt 27 päivään.

Vanhempien rooli hoidossa on merkittävä

Syömishäiriöyksikössä toteutetaan soveltuvin osin perhekeskeistä hoitomallia, joka on kehitetty Lontoossa Maudsleyn klinikalla laihuushäiriötä sairastaville nuorille.

-Pitkään jatkunut aliravitsemus vaurioittaa monin tavoin kehon toimintaa ja vaikuttaa myös ajatteluun. Tavanomainen kyky kokea mielihyvää heikkenee. Sairaus vie voimia ja aikaa kaverisuhteilta ja perheen tavanomaisesta arkielämästä. Pahimmillaan riittämättömästi hoidettuna sairaus voi kroonistua ja johtaa jopa potilaan kuolemaan, sanoo osastonhoitaja Katriina Anttila.

Lapsen hoidon alkaessa ensisijainen tavoite on ravitsemuksen palauttaminen normaaliksi sekä nälkiintyneen kehon fyysisen tilan korjaaminen. Vasta kun keho ja aivot ovat saaneet riittävästi ravintoaineita, riittää lapsella voimia toipua sairauteen liittyvistä muista psyykkisistä oireista kuten ahdistuneisuudesta ja masentuneisuudesta.

Työskentely aloitetaan perheen yhteisellä ruokailulla, jonka aikana hoitaja arvioi syömishäiriön vakavuusastetta. Samalla tarkennetaan lapsen ravitsemuskuntoutusta ja arvioidaan hoidon onnistumisen mahdollisuutta avohoidossa. Hoidon alussa vanhemmille annetaan tietoa syömishäiriöstä. Heitä tuetaan toimimaan määrätietoisesti lapsen hankaliksi kokemissa syömistilanteissa ja tekemään päätöksiä mm. riittävästä annoskoosta. Lisäksi heitä ohjataan ottamaan vastaan rauhallisesti lapsen vaikeatkin tunnereaktiot. Myönteisellä ja kannustavalla suhtautumisella lasta ja perhettä autetaan kohti mahdollisimman tavallista arkea, johon ruokailutilanteet kuuluvat luontevana osana.