Syömishäiriöt ovat yleisiä, mutta jäävät usein tunnistamatta ja hoitamatta

Syömishäiriöt ovat oirekirjoltaan moninaisia ja yleisimpiä kuin tähän asti on tiedetty, selviää Helsingin yliopistossa tarkistettavasta väitöstutkimuksesta.

Tytöillä ja nuorilla naisilla laihuushäiriö ja sen taudinkuvaa muistuttavat syömishäiriöt ovat yleisiä. Niille on tyypillistä muun muassa painon lasku, ruokailuihin liittyvät rajoitukset, pakonomainen liikunta, lihomisen pelko ja kehonkuvan häiriö.

– Joka kymmenes nuori nainen on kärsinyt tämän tyyppisestä syömishäiriöstä, LL Yasmina Silén kertoo väitöstutkimuksen tuloksista.

Syömishäiriöiden diagnostiikkaa on pyritty parantamaan uusissa mielenterveyshäiriöiden tautiluokituksissa, jotta mahdollisimman moni sairastunut saisi tarkan diagnoosin. Diagnoosimuutoksista huolimatta määrittämättömät syömishäiriöt osoittautuivat tutkimuksessa yhä yleisiksi.

– Erityisesti pojilla ja miehillä määrittämättömät syömishäiriöt muodostivat yleisimmän syömishäiriöluokan. Heidän taudinkuvassaan yleisiä oireita olivat esimerkiksi pakonomainen liikkuminen, urheiluharrastukseen liittyvät terveydelle haitalliset painonhallintakeinot, suuret painonvaihtelut ja ahmiminen, Silén jatkaa.

Syömishäiriöoireet ovat pitkäaikaisia

Monen syömishäiriöön sairastuneen oireet olivat tutkimuksessa pitkäaikaisia, sillä viisi vuotta taudin puhkeamisen jälkeen alle 40 prosenttia naisista ja 64 prosenttia miehistä oli toipunut.

– On tärkeää huomioida, että myös muista määritetyistä ja määrittämättömistä syömishäiriöistä kärsivät oireilivat pitkään. Tämä tutkimus lisää tietoanäiden häiriöiden merkityksestä, Silén tiivistää.

Syömishäiriö jää usein tunnistamatta

Väitöstutkimus osoitti myös, että syömishäiriöiden tunnistaminen ja hoito ovat vielä puutteellisia ongelman suuruusluokka huomioiden. Moni syömishäiriöön sairastunut jäi ilman apua, sillä vain kolmasosa tunnistettiin terveydenhuollossa ja viidesosa sai hoitoa. Erityisen heikosti hoidon piiriin ohjautuivat epätyypillisimmistä oirekuvista kärsivät.

Tunnistamisen haasteet ovat monen tekijän summa.

– Sairastanut ei itse välttämättä ymmärrä sairautensa vakavuutta ja hoidon tarvetta. Myös sairauteen liittyvä häpeä voi vaikeuttaa hoitoon hakeutumista, Silén kuvailee.

Lisäksi vääristyneet ennakkokäsitykset siitä, kuka syömishäiriöön sairastuu, hankaloittavat syömishäiriöiden tunnistamista terveydenhuollossa.

– On tärkeää lisätä tietämystä syömishäiriöoireiden ja oireilevien henkilöiden moninaisuudesta. Syömishäiriötä voi sairastaa iästä, sukupuolesta ja vartalon koosta riippumatta, Silén vahvistaa.

Hoito vaatii panostusta

Syömishäiriöiden tunnistaminen jo varhaisvaiheessa olisi keskeistä, sillä varhainen hoitoon pääsy vaikuttaa suotuisasti ennusteeseen.

Hoitojärjestelmää ei ole Silénin mukaan kuitenkaan kehitetty riittävän kattavasti huomioimaan syömishäiriöoireiden yleisyyttä ja monia eri ilmenemismuotoja.

– Hoitoon pääsemisen kynnystä tulisi madaltaa, kehittää hoitoketjuja ja hoitoja sekä arvioida näiden toimien vaikutusta syömishäiriöiden ennusteeseen, Silén summaa.

Väitöskirjatutkimuksessa hyödynnettiin kahta väestöpohjaista kaksosaineistoa, FinnTwin12- ja FinnTwin16 -tutkimuksia sekä Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin (HUS) nuorisopsykiatrian syömishäiriöyksiköstä kerättyä potilasaineistoa. Väestötutkimuksissa pyrittiin seuraamaan kaikkia Suomessa vuosina 1975–1979 ja 1983–1987 syntyneitä kaksosia nuoruudesta aikuisuuteen saakka.

Väitöskirjatutkimuksessa syömishäiriödiagnoosit asetettiin Amerikan psykiatriyhdistyksen uusimpien kriteereiden mukaisesti. Suomessa syömishäiriöiden diagnostisoinnissa käytetään Maailman terveysjärjestön WHO:n ICD-10 luokitusta. Vuonna 2022 käyttöön otettavassa ICD-11 luokituksessa syömishäiriöiden diagnostiset kriteerit ovat samankaltaisia Amerikan psykiatriyhdistyksen luokituksen kanssa.

Lisätietoja

LT Yasmina Silén
yasmina.silen@gmail.com

LL Yasmina Silén väittelee 18.12.2021 kello 10 Helsingin yliopiston lääketieteellisessä tiedekunnassa aiheesta "Eating disorders in adolescents and young adults: diagnosis, occurrence, treatment, and outcome".

Väitöskirja on myös elektroninen julkaisu ja luettavissa Heldassa.

Väitöstilaisuuden lisätiedot ja linkki verkkolähetykseen Helsingin yliopiston tapahtumakalenterissa.