Tammikuun 2023 vesitilannekatsaus: Talvitulva (Pohjalaismaakunnat)

Tulvakorkeuksia ja jääpatoja

Lapväärtin-Isojoella Peruksen sillan alapuolelle (Kristiinankaupunki) syntyi 14.–15.1. jääpato, joka nosti nopeasti yläpuolista vedenpintaa noin 90 sentillä. Jääpato saatiin purettua niin, että vesi pääsi virtaaman padottavan alueen ohi.  Myös mm. Isojoella, Närpiössä ja Kruunupyyssä syntyi pitkähköjä jääkasaumia, joista ei kuitenkaan aiheutunut tulvariskiä. ELY-keskus seurasi jokien jäätilannetta maastokäyntien ja useiden riistakameroiden avulla.

Jokien virtaamat nousivat tammikuun puolivälin jälkeen ajankohtaan nähden poikkeuksellisen suuriksi. Kyrönjoella Ilmajoen Nikkolan mittausasemalla vedenpinta nousi vajaassa viikossa yli kaksi metriä. Samoin Lapuanjoella Liinamaassa vedenpinta nousi yli kaksi metriä päätyen noin puoli metriä ns. tulvarajan yläpuolelle. Kyrönjoen alaosalla virtaama nousi tasolta 20 m³/s lähes 200 kuutioon sekunnissa. Lapuanjoen alaosalla virtaama nousi tasolta 30 m³/s yli 120 kuutioon sekunnissa. Keskimääräinen kevättulvavirtaama Kyrönjoen alaosalla on noin 300 m³/s ja Lapuanjoen alaosalla noin 200 m3/s.

Myös säännösteltyjen järvien pinnat nousivat selvästi. Seinäjoella Kalajärven tekojärven vedenpinta nousi noin 30 cm ja päätyi säännöstelyn ylärajan tuntumaan. Lapuanjoen vesistöalueella Hirvijärven tekojärven ja Kuortaneenjärven vedenpinnat nousivat noin 25 cm ja Ähtävänjoella Lappajärven vedenpinta nousi noin 10 cm. Juoksutusten lisäyksissä pyrittiin huomioimaan alapuolisen jokialueen jäätilanne.

Sään viiletessä ja sateiden vähentyessä jokien virtaamat lähtivät laskusuuntaan tammikuun loppua kohti. Säännösteltyjä järviä alettiin tammikuun lopulla vähitellen laskea kohti kevättä, jotta seuraaville sulamisvesille saadaan tilaa.

Talvitulva näkyi vedenlaadussa

Harvinainen talvitulva nosti vedenpinnat Etelä-Pohjanmaan ja Pohjanmaan joissa tulvalukemiin. Tämä näkyi vedenlaadussa: vesi sameutui ja kiintoainepitoisuudet nousivat. Myös fosforipitoisuudet olivat hyvin korkeita esimerkiksi Kyrönjoessa ja Lapuanjoessa. Keski-Pohjanmaalla virtaaman nousu jäi pienemmäksi ja Perhonjoen vedenlaatu vastasi paremmin talvikauden arvoja. Varsinaisia happamuusongelmia ei suuremmissa joissa havaittu ja mitatut pH-arvot olivat 5,5–6 välillä. Pienemmissä rannikon jokivesistöissä happamuustilanne on luultavasti ollut kuitenkin tätä huonompi.

Happitilanne järvissä pysyi varsin hyvänä. Sulamisvesien vuoksi vedenpinta järvissä oli korkealla ja siten happivarastot olivat hyvät. Mikäli talvi pysyy lauhana ja jäät lähtevät aikaisin, ei isompia happiongelmia pitäisi olla odotettavissa.

Pohjavedenpinnat kääntyivät nousuun

Talvelle tyypillisen tapaan pohjavedenpinnat olivat tammikuun alussa laskusuunnassa. Poikkeuksellisen lämpimän kelin ja vesisateiden ansiosta pohjavesivarannot saivat täydennystä tammikuun puolessavälissä, ja pinnankorkeudet kääntyivät noususuuntaan. Varsinkin rannikolla roudan syvyys väheni ja maaperään pääsi suotautumaan enemmän sade- ja pintavettä. Valtakunnallisilla pohjaveden seuranta-asemilla pohjaveden pinnankorkeudet ovat pääosin ajankohdan keskiarvoissa tai hieman sen yläpuolella. Pohjavesi on ajankohtaan nähden poikkeuksellisen korkealla koko alueella.