Tietokirjallisuuden Finlandia-palkinnon voittanut Jenni Räinä kirjoitti polttavan ajankohtaisen romaanin soista ja ihmisistä ekokriisin keskellä

Lämmin elokuun alku puristeli suota, jonka tuoksu levisi paksuna heidän ympärilleen. Päällimmäisenä vyöryi suopursujen tahmeus. Ilma oli miltei liian raskasta hengittää.

Juho muuttaa pohjoiseen ja perustaa vanhaan kyläkouluun ekoyhteisön, jonka tavoitteena on suojella ja ennallistaa aikanaan ojitettuja lähisoita. Valokuvaajana maailmalla työskennellyt Hellä palaa samalle paikkakunnalle tekemään kuolinsiivousta vaarinsa taloon. Kylä on tyhjentynyt asukkaista. Ihmisen kädenjälki sen sijaan on koventunut seudulla ja lapsuusmuistojen maisema on kadonnut.

Aiemmin tietokirjoja kirjoittanut Jenni Räinä pitää soita poliittisen aiheena. ”Kolmannes Suomen pinta-alasta on ollut soita ja niistä on ojitettu yli puolet. Se mitä soille tapahtuu, kertoo monella tapaa myös suhteestamme luontoon ja Suomen luonnon tulevaisuudesta", hän toteaa.

Räinä kertoo kaunokirjallisuuden tarjonneen mahdollisuuden tarkastella ihmistä ilmastonmuutoksen keskellä. ”Romaanissani pohdin, miten ilmastokriisi vaikuttaa meihin ja miten voimme toimia. Aiemmin on luotu elämisen mahdollisuuksia ojittamalla soita pelloiksi tai kasvamaan metsää. Romaanissani elämisen edellytyksiä luodaan tukkimalla niitä samoja ojia, elvyttämällä hiilinieluja ja monimuotoisuutta.”

Jenni Räinä (s. 1980) on Oulussa asuva toimittaja ja palkittu tietokirjailija. Yhdessä työryhmän kanssa julkaistu Metsä meidän jälkeemme voitti tietokirjallisuuden Finlandia-palkinnon 2019. Räinä on asunut lapsuutensa soiden keskellä ja kulkenut myöhemmin dokumentoimassa sivukylien ihmisten elämää. Rakkauden suoluontoon hän on perinyt äidiltään, intohimoiselta marjastajalta.

Jenni Räinä: Suo muistaa (ilmestyy ja on arvosteluvapaa 4.8.)
263 sivua
äänikirja ilmestyy 8.8., lukijat Ville-Veikko Niemelä ja Anna Paavilainen