Tuore raportti: Terveyspalvelujen massaräätälöinti parantaisi sote-uudistusta

Hyvinvointivaltioiden terveydenhuolto on ratkaisevassa käännekohdassa, sillä kansanterveys ei enää kohene kasvavien kustannusten tahdissa. Silti kaikille olisi tarjottava yhtäläinen pääsy palveluihin, ja terveydenhuoltojärjestelmän olisi saatava enemmän aikaan samoilla tai pienemmillä resursseilla.

Terveysteknologian kehittyessä myös palvelut erikoistuvat, sirpaloituvat ja käyvät hankaliksi hahmottaa.

”Hoitomenetelmät parantuvat koko ajan, mutta järjestelmässä kukaan ei huolehdi asiakkaasta yksilönä tarpeineen ja huolineen. Tämä palvelujen sirpaloituminen on ongelma, jonka voi korjata vain johtamisella”, G3-hankkeen työryhmän vetäjä, Aalto-yliopiston professori Paul Lillrank sanoo.

Terveyspalvelujen vaikuttavuuden johtaminen on Lillrankin mukaan näkökulma, joka sote-uudistuksesta on puuttunut alusta asti. Vaikuttavuus on mittari, joka kuvaa käytettyjen resurssien suhdetta saavutettuihin terveysvaikutuksiin – eli sitä, miten paljon terveyttä saadaan euroa kohden. Kliinisten kriteerien lisäksi arvioidaan potilaan toimintakyvyn paranemista ja tämän omaa kokemusta hoidosta ja terveydestä.

Terveyspalvelujen yksilöllistä räätälöimistä on tutkittu Aalto-yliopiston tuotantotalouden laitoksen HEMA-instituutin G3-hankkeessa. Hankkeessa analysoitiin työtapaturmien hoitoa, ikäihmisten kotiuttamista sairaalahoidosta sekä odottavien vanhempien tukemista sikiöseulontojen perusteella tehtävissä päätöksissä. Kaikissa palveluissa on tunnistettava, tarvitseeko potilas kliinistä hoitoa vai pikemmin apua ja tukea.

”Sen sijaan, että potilaan hoito hajoaa useille luukuille, palvelut pitäisi integroida jokaisen asiakkaan tarpeisiin erikseen – massaräätälöidä. Ja se ei ole mahdotonta: täytyy löytää potilasryhmät, joiden ongelmiin on samankaltaisia ratkaisuja ja yhdistellä niitä”, Lillrank kuvailee.

”Esimerkiksi työtapaturmien hoidossa tärkeintä on saada potilas mahdollisimman nopeasti työkuntoiseksi ja välttää leikkaushoitoa. Pohjola Sairaalassa tämä onnistui niin sanottujen hoitomestarien avulla: he järjestävät potilaan asioita niin lääkärien, fysioterapian ja vakuutusyhtiön kanssa, jotta potilas saa sekä apua että hoitoa yksilöllisesti. Mallilla saatiin aikaan myös 1000 euron keskimääräinen säästö potilasta kohden”, Lillrank kertoo.

Raportin mukaan terveydenhuollon toimivuuden mittariksi tulisi ottaa terveyspalvelujen vaikuttavuus. Lääketieteellisten kriteerien lisäksi merkitystä tulisi olla sillä, miten nopeasti potilaan toimintakyky palautuu ja miten hän itse arvioi saamaansa hoitoa. Lillrankin mielestä palveluntuottajien, yksityisten ja julkisten, tulisi itse voida päättää, miten palvelut on paras tuottaa.

”Jos julkiset palveluntuottajat eivät pysty parantamaan taloudellista tehokkuutta ja potilaslähtöistä vaikuttavuutta, yksityiset palveluntarjoajat syövät julkisen sektorin suupala kerrallaan – riippumatta siitä, toteutuuko hallituksen nyt eduskuntaan tuoma esitys sote-malliksi vai ei”, Lillrank uskoo.

Aalto-yliopiston tuotantotalouden laitoksen HEMA-instituutin G3-tutkimushankkeen loppuraportti: lataa tästä.