Tuore tutkimus osoittaa: opiskelijoiden elämänpäämäärissä korostuu itsekkyys ja niiden laajentamiseksi tarvitaan tukea opetuksesta

Vuoden 2023 alussa julkaistussa tutkimuksessa Life purposes: Comparing higher education students in four institutions in the Netherlands and Finland Elina Kuusisto tutki yhdessä tutkijakollegoidensa kanssa suomalaisten ja hollantilaisten korkeakouluopiskelijoiden elämänpäämääriä. Yksi kollegoista on Tampereen yliopiston tutkija Inkeri Rissanen.

Elämänpäämäärätutkimuksen taustalla on Stanfordin yliopiston William Damonin ja hänen tutkimusryhmänsä kehittämä määritelmä elämän päämäärästä, purpose in life. Teorian ajatuksena on, että elämän päämäärä muodostuu kolmesta dimensiosta: pitkäaikaisesta ja ihmiselle merkityksellisestä tavoitteesta, toiminnasta tavoitteen saavuttamiseksi sekä itsen ulkopuolelle liittyvästä ulottuvuudesta, muiden hyväksi toimimisesta. Näiden kolmen dimension avulla voidaan tarkastella yksilöiden elämän päämäärän kehittymistä.
 

Opiskelijoiden elämänpäämäärissä korostuu itsekkyys

Kuusiston ja kumppaneiden tutkimuksessa tarkasteltiin, millaisia elämänpäämääriä opiskelijoilla on. Aineiston määrällisestä osuudesta tuli esille, että elämänpäämääräprofiileja on suomalaisten ja hollantilaisten opiskelijoiden joukossa neljänlaisia: päämäärätietoisia, itsekeskeisiä, haaveilijoita sekä sitoutumattomia. Samantapaisia profiileja on noussut myös amerikkalaisissa tutkimuksissa.

Päämäärätietoisella on olemassa kaikki Damonin teorian dimensiot: hän on löytänyt merkityksellisen päämäärän ja tekee suunnitelmia ja toimia saavuttaakseen sen. Hänen päämääränsä jollain tapaa myös hyödyttää muita. Itsekeskeisillä on selkeitä tavoitteita ja he ovat sitoutuneita niiden toteuttamiseen. Tavoitteet eivät kuitenkaan yleensä liity muihin ihmisiin. Haaveilijalla tai unelmoijalla puolestaan on visioita ja ideoita sekä halua parantaa maailmaa, mutta ei vahvasti sitouttavaa tavoitetta. Sitoutumattomat ovat pienin ryhmä. Heidän sitoutumisensa kaikkiin kolmeen dimensioon on matala.

Tutkimuksen laadullinen osuus osoitti, että suurin osa suomalaisopiskelijoista on elämänpäämääräprofiililtaan itsekeskeisiä.

– Monet suomalaisista ja osa hollantilaisistakin opiskelijoista kuuluivat niihin, joilla on todella vahvana itsekeskeisyyden elämänpäämääräprofiili. He haluavat elämässä olla onnellisia, toteuttaa itseään, saada kodin ja perheen ja elää mukavaa elämää. Ja kukapa ei haluaisi, nauraa Kuusisto.
 

Vain kolmasosalla opettajaopiskelijoista on yhteiskunnallisia päämääriä

Tutkimustulosten pohjalta Kuusisto on tehnyt jatkotutkimusta yhdessä Rissasen kanssa. Tutkimuskohteena ovat olleet Tampereen yliopiston opettajaopiskelijat.

Tutkimustuloksissa korostui tulevan opettajan työn instrumentaalinen merkitys. Se tarkoittaa, että opiskelijat kokevat saavansa työn kautta onnellisuutta ja merkityksellisyyttä elämään. Lisäksi he kokevat työn tarjoavan heille elinkeinon, jonka avulla he voivat saavuttaa omat päämääränsä elämässä.

– Vaikka opiskelijoilla oli toki myös pedagogisia päämääriä, meitä hämmensi, että vain kolmasosalla oli yhteiskunnallisia tavoitteita tai päämääriä. Kun ajattelemme, että Tampereen yliopiston yksi keskeisimmistä arvoista on yhteiskunnallinen vaikuttaminen ja yhteiskunnalliseen vastuuseen kasvattaminen, sen pitäisi ilman muuta olla myös opettajakoulutuksemme yksi päätavoite.

Kuusisto sanoo, että tulokset huolestuttavat häntä:

– Meillä näyttäisi olevan opettajasukupolvi, joka lähtee työhön tullakseen onnelliseksi tai niistä lähtökohdista käsin, mitä työ voi heille antaa. Opettajan työ on hyvin haasteellista ja pelkään, että tämän tyyppiset päämäärät ja odotukset eivät kanna arjessa, mikäli opiskelemaan lähdetään vain oman onnellisuuden näkökulman kautta. Paradoksaalisesti tutkimuksissa on havaittu, että ihminen tulee onnelliseksi toisten palvelemisen kautta.

Kuusisto ja Rissanen ovat yhdessä pohtineet, että tutkimustulokset tulisi ottaa huomioon opettajankoulutusta kehitettäessä, jotta tulevia opettajia voidaan auttaa laajentamaan elämänpäämääriään.

– Haluan korostaa, että tutkimukseen osallistuneet opiskelijat olivat opintojensa alkuvaiheessa. Niinpä tarvitsemme jatkotutkimuksia siitä, miten päämäärätietoisuus kehittyy opintojen ajan. Tällä hetkellä Kasvatustieteiden ja kulttuurin tiedekunnassa on kehitteillä uusi opetussuunnitelma, joka mahdollistaa opiskelijoiden päämäärätietoisuuden kehittämisen jo opintojen alkuvaiheessa. Tämä on hyvä alku.

Elämänpäämäärät muovautuvat koko elämän ajan

Kuusisto kertoo, että hänellä oli elämässään aika, jolloin ei uskaltanut unelmoida. Silloin omat elämänpäämäärät ja niihin liittyvät tavoitteet eivät olleet selkeimmillään. Damonin teorioiden tutkiminen muutti näkökulmaa:

– Nykyään mietin jatkuvasti, miten voin kehittää omaa elämänpäämäärääni. Damonin mukaan elämänpäämäärä on kehittyvä asia, joka syventyy ja muovautuu koko elämän ajan. Suunnittelen ja asetan tavoitteita aktiivisesti, haluan omassa elämässäni treenata sitä mitä tutkin. Olen saanut tästä teoriasta merkittävästi arkea auttavan välineen.

Auttaakseen opettajaopiskelijoita Kuusisto ja Rissanen lähtevät seuraavaksi tutkimaan, miten omaa elämänpäämäärää voisi opettajaopintojen aikana työstää. Tavoitteena on, että opiskelijat kykenevät laajentamaan omaa elämänpäämääräänsä ja hahmottamaan sitä paremmin myös opettajantyön yhteiskunnallisen merkityksen kautta.

– Toivon, että meillä on tulevaisuudessa opettajia, joilla on motivaatiota ja voimavaroja lähteä vaikuttamaan rakenteisiin ja puuttumaan hankaliin työolosuhteisiin. Yhteiskunnallisen ulottuvuuden mukaan tuleminen opettajankoulutukseen on merkittävää, mutta kuten tutkimuksestamme voi havaita, olemme siinä vasta alkutaipaleella. On tärkeää, että opettajat näkevät isommassa mittakaavassa työnsä merkityksen.