Turvealan reilu siirtymä voi vauhdittaa Suomea kohti hiilineutraaliutta

Ensimmäisenä julkistettava Sitran työpaperi nostaa esille tukun oikeudenmukaisuuteen tähtääviä keinoja. "Turpeen käytöstä luopuminen – keinoja Suomelle reilun siirtymän tukemiseen" -työpaperia varten Sitra on kartoittanut Suomen ympäristökeskuksen kanssa turvetuotantoon liittyviä työllisyys-, talous-, ilmasto- ja ympäristövaikutuksia sekä turpeesta luopumisen vaikutuksia edellä mainittuihin. Työpaperi listaa viisi keinoa reilun siirtymän edistämiseen sekä antaa suosituksia päätöksentekijöille. Suomi etsii nyt keinoja tavoitella hiilineutraaliutta. Päästöjen vähentämisen yhteydessä tarvitaan yhteiskunnan tukea, jotta turvealan siirtymästä tulee sosiaalisesti ja taloudellisesti oikeudenmukainen.

Tällä hetkellä turpeen poltto synnyttää Suomen kaikista kasvihuonekaasupäästöistä lähes 12 prosenttia ja sen osuus Suomen työllisyydestä on noin 0,1 prosenttia ja osuus kansantaloudessamme tuotetusta arvonlisästä on alle 0,1 prosenttia.

Turvetuottajilla on halua osallistua reilun siirtymän suunnitteluun, kertoo työpaperin koostamista varten Sitran turvetuottajille teettämä haastattelututkimus.

"On selvää, että muutokseen liittyy suurta epävarmuutta omasta taloudesta ja elinkeinosta, kuten myös alueiden elinvoimasta", sanoo asiantuntija Tatu Leinonen Sitran Ilmastoratkaisut-tiimistä. "Haastattelujen perusteella alan yrittäjien ja muiden toimijoiden ääni pitää saada paremmin esille.”

Tuottajien ääni esille uusissa keskustelutilaisuuksissa

Sitra haluaa vastata haastatteluissa esille tulleeseen tarpeeseen ja käynnistää keskustelutilaisuuksien sarjan. Niissä on tarkoitus yhdessä eri osapuolten kanssa keskustella reilun siirtymän esteistä ja mahdollisuuksista Suomessa.

”Haluamme tukea reilun siirtymän ensimmäisiä askelia järjestämällä keskustelutilaisuuksia työpaperimme pohjalta", jatkaa projektijohtaja Outi Haanperä Sitran Ilmastoratkaisut-tiimistä.

Keskustelutilaisuuksia järjestetään alkusyksystä kolme. Sitra kokoaa tilaisuuksien opit ja syntyneet ideat yhteen sekä luovuttaa ne alan toimijoiden käyttöön, esimerkiksi laaja-alaiselle turvetyöryhmälle.

Reilulle siirtymälle entistä paremmat näkymät

Mahdollisuus reiluun siirtymään on merkittävästi parantunut, sillä turpeenpolton korvaamiseen on tarjolla monia ratkaisuja – ja teknologioiden kehittyessä niiden kustannustehokkuuden odotetaan edelleen parantuvan. Lisäksi sekä EU että Suomi ovat ottaneet käyttöön keinoja siirtymän vauhdittamiseksi.

Euroopan komission vihreän kasvun ohjelman niin kutsutusta oikeudenmukaisen siirtymän rahastosta suunnitellaan varojen ohjaamista hankkeisiin, joilla Suomi voi edistää turpeen käytöstä luopumista ja tukea elinkeinojen monipuolistumista keskeisillä turpeeseen nojanneilla alueilla sekä tarjota uudelleen- ja täydennyskoulutusta.

Maaliskuussa aloitti työnsä Suomen hallituksen ohjelman mukainen turvealan laajapohjainen työryhmä, jonka yhtenä tehtävänä on myös esittää keinoja alueellisesti ja sosiaalisesti oikeudenmukaisimpaan siirtymään.

Viisi keinoa, joilla voitaisiin tukea reilua siirtymää Suomessa 1) Valtion selkeä linjaus ohjauskeinoista turpeesta luopumiseksi. 2) Alan yrittäjien, edunvalvojien, viranomaisten, kuntien, maakuntien ja päättäjien kuuleminen ja osallistaminen muutoksen suunnitteluun. 3) Toimenpiteiden arviointi ja suunnitelmien laatiminen, jotta toimet edistävät hallittua siirtymää ja kohentavat työllisyyttä, ja jotta niitä voidaan rahoittaa oikeudenmukaisen siirtymän rahastosta. 4) Koulutus – esimerkiksi uudelleen- ja täydennyskoulutus tukemaan siirtymistä uusille aloille. 5) Olemassa olevien rahoituskanavien, esimerkiksi EU:n oikeudenmukaisen siirtymän rahaston, hyödyntäminen. Työpaperin suositukset reilun siirtymisen tukemiseksi 1) Varmistetaan reilun siirtymän keskiössä oleville ihmisille ja organisaatioille mahdollisuus vaikuttaa. 2) Tuetaan samalla työllisyyttä ja talouden monipuolistumista. 3) Hyödynnetään olemassa olevia rahoituskanavia toimenpiteiden rahoittamiseen. Työpaperin suositukset turpeen korvaamiseksi 1) Turpeen alennetusta verokannasta tulee luopua esimerkiksi vaiheittain vuoteen 2025 mennessä. 2) Mikäli verotuen poisto ja päästökauppa eivät riitä ohjaamaan turpeen energiakäytön loppumiseen esimerkiksi vuoteen 2030 mennessä, voitaisiin harkita turpeen käytön kieltämistä lailla. 3) Polttoon perustumattomien ratkaisujen käyttöönottoa tulee edistää energiantuotannossa. 4) Tulee selvittää, miten kasvava biomassan kysyntä, joka johtuu turpeen käytön vähentämisestä ja muista tekijöistä, vaikuttaa nielu- ja monimuotoisuustavoitteiden saavuttamiseen, sekä selvittää mahdollisesti tarvittavaa ohjausta. 5) Kasvualusta- ja kuivikekäytössä turvetta korvaavien materiaalien osuuden kasvattamista tulee edistää. 6) Ruotsin esimerkkiä seuraten tulisi vakavasti harkita, voidaanko uusia turvetuotantoalueita avata ilmasto- ja ympäristövaikutusten vuoksi.