Tutkija Petri Heinonen: Kaksi kolmasosaa luontokadosta syntyy muualla kuin metsissä - Metsien hiilinielut eivät ole romahtaneet

-Lontoon luonnontieteellisen keskusmuseon arvio biodiversiteettikadosta Euroopassa kertoo, että kriittisin tilanne on metsänsä aikoinaan hävittäneissä Englannissa ja Irlannissa. Monimuotoisuus-vertailussa Kypros oli paras ja Suomi Ruotsin kanssa kakkosena.
Kun luodaan mielikuvaa, että luontokato olisi Suomessa metsänhakkuiden seurauksena dramaattisen nopeaa, Heinonen haluaa verrata Suomea Englantiin ja Irlantiin. – Nämä maat ovat hävittäneet oikeasti metsänsä. Olen huolissani globaalista luontokadosta, mutta en luontokadosta Suomessa. Luontokatoa aiheutuu erityisen paljon maankäytön muutosten seurauksena esimerkiksi Brasiliassa.
-Tropiikissa on puuplantaaseja, joita voi kutsua puupelloiksi. Suomessa ei ole puupeltoja. Puupeltoa käytetään suomalaisessa keskustelussa tarkoituksenhakuisesti, vaikka valtaosa Suomen metsistä ovat luontaisesti syntyneitä. Meidän metsissämme on luontaisesti syntynyttä lehtipuuta ja sekapuuta paljon ja teollisuudella ja muilla toimijoilla on tavoitteena nostaa lehtipuun osuus viidennekseen.
- Olen tehnyt töitä metsätalouden ammattilaisena ja ympäristöasioissa yli kaksi vuosikymmentä ja sinä aikana on menty valtavasti eteenpäin metsäluonnon monimuotoisuuden turvaamisessa käytännön metsätalouden keinoin.
Metsätalous kompensoi muiden aiheuttamia päästöjä
Tulkinta hiilinielujen romahtamisesta on ollut Heinosen mielestä julkisessa keskustelussa ylimitoitettua. - Jos metsän vuosittainen kasvu on laskenut 107 miljoonasta kuutiometristä 104 miljoonaan, niin emme voi puhua kasvun romahtamisesta. Hiilinielu syntyy kasvun ja käytön erotuksena ja sen alenema on positiivinen, eli metsäsektori imee edelleen muiden maankäytön sektorien päästöjä.
-Metsätalous on paikannut muiden maankäyttösektoreiden aiheuttamia päästöjä ja nettohiilidioksidikuormaa jo pitkään. Miten se on metsätalouden syy, että muut aiheuttavat päästöjä ja metsätalous ei voi niitä kompensoida. Metsien hiilinielu on edelleen positiivinen ja kun 50 vuoden aikana puuvarasto on kasvanut 1,5 miljardista kuutiometristä 2,5 miljardiin kuutiometriin, niin kyllä siihen on jokunen hiilidioksidimolekyyli sitoutunut.
WWF:n Living Planet Indexin mukaan lajiston tilanne Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa on jonkin verran heikentynyt mutta heikkeneminen Latinalaisessa-Amerikassa, Afrikassa ja Aasiassa on huomattavan paljon huolestuttavampaa. – Jos aidosti haluaa tehdä luonnon monimuotoisuuden ja ilmastonmuutoksen eteen töitä, niin kannattaa miettiä omaa kulutustaan ja keskittyä fossiilisten alasajoon.
Avohakkuualueella enemmän lajeja kuin metsässä ennen hakkuita
Heinosen mukaan avohakkuualue on rikas ympäristö, joka kuhisee elämää. - Kun avohakkuita arvostellaan luontokadon aiheuttamisesta, ei ymmärretä sitä, että hakatun vanhan kuusikon tilalle syntyy taimikko ja enemmän lajeja kuin siinä oli ennen avohakkuuta. Jos avohakkuista luovuttaisiin kokonaan, niin silloin tulee monenlaisia ongelmia. Putkilokasvilajit niukkenisivat ja esim. pölyttäjät kärsisivät huomattavasti.
-Kun avohakkuiden sijaan vaaditaan peitteistä metsätaloutta, niin siinähän metsämme muuttuisivat pikkuhiljaa kuusi- ja mäntyvaltaisiksi. Jos metsään halutaan koivua, haapaa ja muita lehtipuita, sinne täytyy tehdä aukkoja, jotta lehtipuut lähtevät kasvamaan ja puustoon saadaan monimuotoisuutta.
Metsäkäsittelytapa ei ole Heinosen mielestä mustavalkoinen vastaus monimuotoisuuskysymykseen. - Tarvitaan avohakkuita ja peitteistä metsätaloutta. Peitteinen metsätalous on hyvä menetelmä esimerkiksi turvemailla, rämeissä ja korvissa, joita ei tällöin tarvitse kunnostusojittaa ja säästää näin vesistön kuormitusta. Peitteinen metsätalous sopii myös virkistyskäytössä oleviin metsiin.
Suomen luonnossa lajit muuttuvat koko ajan
Heinosen mukaan Suomen luonnossa tapahtuu lajistomuutoksia koko ajan, kun toiset lajit vähenevät ja toiset lisääntyvät. - Monimuotoisuuden lisääntymistä tapahtuu myös koko ajan. Suomessa lajisto on elinvoimaisinta metsissä: siellä on vähiten uhanalaisia lajeja suhteessa elinympäristön arvioituun kokonaislajistoon ja elinympäristön pinta-alaan.
-Tarkemmin fokusoidulla tehokkaalla toiminnalla voitaisiin tarttua metsälajien uhanalaisuuteen kohdentamalla ohjelmaluontoisia toimenpiteitä metsätalouden paahde- ja paloalueille ja ennen kaikkea lehtoihin. Näissä metsäelinympäristöissä on noin 60 prosenttia metsien uhanalaisista lajeista ja toimet näissä olisivat myös kustannustehokkaita.
Kun luontokatokeskustelussa viitataan aina niin sanottuun niin sanottuun Punaiseen kirjaan, Heinonen on tutkinut sen uhanalaisuusarvioita ja niiden perusteita. – Kirja ei edusta absoluuttista totuutta, vaan kertoo enemmänkin trendejä. - Pidän punaisen kirjan arvioita tärkeinä, mutta lajilaskennan, tilastollisen otannan ja menetelmän kannalta se ei kaikilta osiltaan täytä tieteellisiä kriteereitä.
-Olen metsätalouden inventoinnin ja suunnittelun ammattilaisena ollut luomassa otantajärjestelmiä ja koealoja sekä laskemassa tunnusluvuille vaihteluvälejä ja todennäköisyyksiä. Tämä tilastollinen lähestymistapa puuttuu punaisesta kirjasta.
Heinosen mukaan erityisesti metsälajien osalta uhanalaisuuden uhkatekijät ovat Punaisessa kirjassa ristiriidassa sen kanssa, mitä metsäluonnossa on viime vuosikymmeninä tapahtunut ja tapahtuu Valtakunnan metsien inventointien (VMI) tuottaman tiedon perusteella.
- Punaisessa kirjassa mainitaan metsälajien uhanalaistumisen syyksi usein lahopuun, lehtipuiden ja kookkaiden puiden väheneminen. Inventoinnin mukaan ne kaikki ovat kuitenkin lisääntyneet viimeistään 1970-luvun alusta alkaen, siis noin 15 vuotta aiemmin kuin uhanalaisarvioita alettiin tehdä.
Punaisessa kirjassa ei ole Heinosen mukaan kuvattu tarkemmin arviossa käytettyä uhanalaisuuden syy- ja uhkatekijämenetelmää. - Ristiriita VMI-tulosten kanssa herättää laajaa hämmennystä. Lisäksi osa syistä ja uhkatekijöistä on kuvattu niin karkeasti, että niiden perusteella ei voi päätellä mitään lajiston elpymisen parannuskeinoista, muistuttaa Heinonen.
Vanhat metsät on jo kertaalleen suojeltu
Heinonen näkee metsien suojeluvaateet ovat samanlaisina kuin 1990-luvun lopulla, kun tehtiin useita valtion vanhojen metsien suojeluohjelmiin perustuneita suojelupäätöksiä. - Tulee kysyneeksi, että kun taas vaaditaan vanhojen metsien suojelua, niin pitäisikö ne suojella uudelleen vai ovatko vanhan metsän kriteerit muuttuneet tänä aikana.
Suojelualueohjelmilla voi olla Heinosen mielestä virkistys- tai matkailukäyttöön liittyviä perusteita, joilla halutaan vahvistaa paikallistaloutta ja monipuolistaa elinkeinoja. - Nyt teollisuuden puunkäyttö on niin suurta, että uusien suojelualueiden perustaminen tarkoittaa sitä, että tuotantolaitoksia voidaan joutua sulkemaan.
-Meillä teollisuus on tottunut toimimaan tietyin osin Venäjän puun varassa, minkä loppuminen lisää painetta Suomen metsiin. Vaikka teollisuuden puunkäyttö pysyy korkealla, ja hakattiin puu missä tahansa, niin Suomen metsätalouden ilmastovaikutus on edelleen sama, koska se on globaali asia. Hiilidioksidimolekyyli ei sitoudu maa-alaan eikä tunnista valtioiden rajoja, vaan ilmakehään.
Tiedemaailman edustajien tulee pitäytyä faktoissa
Metsäkeskustelussa menevät Heinosen mukaan mielikuvat ja faktat sekaisin. - Varsinkin tiedemaailmaa edustavien ihmisten pitäisi osata perustaa lausuntonsa vahvaan tieteelliseen näyttöön, eikä lähteä laukalle oman ajatuksen ajamana. Tiedettä pitää tehdä tieteen tekemisen menetelmillä. Jos ruvetaan antamaan puolivillaisia lausuntoja, niin sillä syödään tieteen uskottavuutta, joka on erittäin huolestuttavaa maailmassa, jossa vaihtoehtoiset faktat on hyväksyttäviä ja näyttää olevan suosittu lähestymistapa asioihin.
Esimerkkinä Heinonen mainitsee lausunnot, joiden mukaan lahopuiden määrän väheneminen aiheuttaa hömötiaisen kannan vähenemistä. - Kun meillä on päinvastoin lahopuiden määrä merkittävästi kasvanut, ei tämmöisiä lausuntoja tulisi antaa.
Markku Laukkanen
Avainsanat
Yhteyshenkilöt
Petri Heinonen, ptapanihe@gmail.com
Kuvat

Linkit
Tietoja julkaisijasta
Artikkeli on osa Metsämiesten Säätiön rahoittamaa ”Metsä vastaa” –viestintähanketta, jossa julkaistaan ajankohtaisia suomalaisia ja eurooppalaisia puheenvuoroja kestävästä metsätaloudesta. Sarjan tavoitteena on esitellä monipuolisesti metsäalan tutkijoiden, päättäjien, yritysten ja yhteisöjen näkemyksiä ajankohtaisista metsätalouteen liittyvistä aiheista. Artikkelit ovat vapaasti hyödynnettävissä joko lähdemateriaalina tai julkaistavissa sellaisenaan. Artikkelit julkaistaan myös Säätiön https://www.mmsaatio.fi – sivuilla.
Tilaa tiedotteet sähköpostiisi
Haluatko tietää asioista ensimmäisten joukossa? Kun tilaat tiedotteemme, saat ne sähköpostiisi välittömästi julkaisuhetkellä. Tilauksen voit halutessasi perua milloin tahansa.
Lue lisää julkaisijalta Audiomedia Oy
Teollisuusneuvos Eino Kollista elämänkerta — Saha- ja puutuoteteollisuuden idearikas edelläkävijä29.5.2023 10:50:27 EEST | Tiedote
Teollisuusneuvos Eino Kolli tunnetaan suomalaisen saha- ja puutuoteteollisuuden innovatiivisena kehittäjänä. Käkisalmen maalaiskunnassa vuonna 1925 syntynyt Kolli loi Vierumäen Teollisuudesta yhden aikansa Suomen merkittävimmistä yksityisistä sahayrityksistä.
Rakennusopin professori Markku Karjalainen: Vähähiilisen puurakentamisen edistäminen hallitusohjelmaan – Puurakentamista Ukrainan jälleenrakentamiseen ja rakennusvientiin26.5.2023 10:45:47 EEST | Artikkeli
Puurakentamisen myönteisiä ympäristöetuja ei ole pystytty Suomessa hyödyntämään, sanoo Tampereen yliopiston rakennusopin professori, arkkitehti Markku Karjalainen. – Kun puu säilyy rakennuksissa elinkaarensa ajan hiilivarastona, puun käytön lisääminen rakentamisessa on erinomainen ilmastopolitiikan työkalu. Hallitusohjelmaan tulisikin kirjata vähähiilisen rakentamisen edistäminen osana ilmastotoimia.
Professori Seppo Junnila: Puurakentamisen ilmastohyödyt vajaakäytöllä – Hallitusohjelmaan kirjaus puurakentamisen merkittävästä lisäämisestä9.5.2023 13:02:55 EEST | Artikkeli
Aalto yliopiston kiinteistöliiketoiminnan professori Seppo Junnilan mielestä puurakentamisen mahdollisuuksia ilmastotavoitteiden saavuttamiseksi ei ole hyödynnetty tarpeeksi. – Uuteen hallitusohjelmaan tulisi saada kirjaus puurakentamisen merkittävästä lisäämisestä ja sen ilmastohyödyistä. Puurakentaminen tulee saada vihreän rahoituksen piiriin, koska se korvaa teräsbetonirakentamista, vähentää rakentamisen päästöjä ja pitkäkestoiset puutuotteet varastoivat hiiltä koko elinkaarensa ajan.
Metsäbiotalouden Tiedepaneelin viesti hallitusohjelmaan: Panostuksia metsäsektorin arvonlisän kasvattamiseen lisättävä – Metsien rooli ilmastopolitiikassa päivitettävä19.4.2023 07:30:00 EEST | Artikkeli
Metsäbiotalouden Tiedepaneelin mukaan uuden hallituksen tulee päivittää metsien rooli ilmastopolitiikassa uusimpien tutkimustulosten ja maailmanpoliittisen tilanteen valossa.
Marjatta ja Eino Kollin säätiö tukee puurakentamisen hyvinvointitutkimusta – Hyytiälään kansainvälinen puurakentamisen tutkimuskeskus5.4.2023 13:10:02 EEST | Artikkeli
Juupajoella sijaitsevalle Helsingin yliopiston Hyytiälän metsäasemalle rakennetaan tutkimus- ja oppimisympäristö Hyytiälä Living Lab, jossa tullaan tutkimaan puurakentamisen kokonaiskestävyyttä sekä puurakennuksen hyvinvointi- ja terveysvaikutuksia.
Uutishuoneessa voit lukea tiedotteitamme ja muuta julkaisemaamme materiaalia. Löydät sieltä niin yhteyshenkilöidemme tiedot kuin vapaasti julkaistavissa olevia kuvia ja videoita. Uutishuoneessa voit nähdä myös sosiaalisen median sisältöjä. Kaikki tiedotepalvelussa julkaistu materiaali on vapaasti median käytettävissä.
Tutustu uutishuoneeseemme