Uhanalainen laji ei olekaan kadonnut Suomenlahdelta -upossarpiota löytyi Pyhtään rannoilta

Upossarpio yllätti

Tämän kesän lajistokartoituksissa löytyi yllätys. Uhanalaisesta uposkasvista, upossarpiosta (Alisma wahlenbergii), on kirjattu yksittäisiä havaintoja 1800-luvulta Pyhtään Munapirtistä. Sijainniksi ja elinympäristöksi oli tuolloin merkitty epätarkasti vain Munapirtissä sijaitseva kylä Hinkapyöli tai nimeämätön lahti Hinkapyölin edustalla. Tämä on ollut ainoa havainto Kaakkois-Suomesta. Muualla lajia esiintyy Pohjanlahden perukoilla. Lajia on sittemmin etsitty Munapirtin pohjoispuolelta monesti mutta tuloksetta.

Alkuperäisten havaintojen todennäköisimmät elinympäristöt ovat jo kauan sitten liettyneet ja kasvaneet umpeen, joten etsinnät suunniteltiin uudelta kannalta; lajia on saattanut esiintyä muuallakin lähistöllä. Upossarpiohan kasvaa matalissa suojaisissa hiekkapohjaisissa lahdissa, kenties vastaavia elinympäristöjä löytyisi yhä jostain läheltä. Nyt kuitenkin kasvi yllätti ja runsaita kasvustoja löytyikin jyrkiltä kivi- ja sorarinteiltä, eli aivan toisenlaisesta kasvuympäristöstä kuin missä lajia aikaisemmin on havaittu.

Upossarpion ekologiasta ja levinneisyydestä

Upossarpion tiedetään kasvavan matalissa hiekkapohjaisissa lahdissa, jollainen Hinkapyölinlahtikin lienee aiemmin ollut. Se kukkii heinä-elokuussa. Uudet kasvustot kasvavat yleensä siemenistä. Kukkimaton upossarpio muistuttaa useita muita kapealehtisiä uposkasveja, mutta tavallisesti kasvi kukkii ja on siten helppo tunnistettava .

Upossarpio on Itämerellä kotoperäinen laji. Lajin suurimmat esiintymät ovat Perämeren Suomen puoleisella rannikolla Kalajoelta Kemiin. Yleisimmillään laji on Oulun, Hailuodon ja Limingan seuduilla. Aikaisemmin kasvia on tavattu myös Vaasan seudulta. Perämeren maankohoamisalueilla lajin kasvupaikat tuhoutuvat jatkuvasti, mutta toisaalta tilalle syntyy koko ajan myös uusia elinympäristöjä.

Suomessa kasvaa 80 % koko Euroopan ja samalla koko maailman upossarpioista. Suomen ulkopuolelta lajia on tavattu Suomenlahden itäpohjukasta Venäjältä, sekä Ruotsista Perämerestä ja Mälaren-järvestä.

Mitä uhanalaisen upossarpion laaja esiintyminen tarkoittaa

Rantojen ruoppaaminen veneväyliksi, rantarakentaminen ja ennen kaikkea vesien rehevöitymisen myötä lisääntyvä ruovikoituminen uhkaavat lajin kasvupaikkoja. Myös merenpohjan liettyminen on haitaksi. Ilmastonmuutoksen seurauksena talvien leudontuminen, mahdollinen jääeroosion häviäminen ja meriveden pinnan nousu voivat muuttaa rantoja siten, ettei upossarpion esiintymiselle välttämättömiä avoimia alueita ole tarjolla. Esiintymistä hieman yli puolet on suojeltuja. Lisäksi upossarpio on luonnonsuojelulain nojalla rauhoitettu, mikä kieltää lajiin kohdistuvat haitalliset toimet.

Suomella on erityinen vastuu upossarpion säilymisestä, koska valtaosa maailman kannasta on täällä. Ranta-alueiden kasvillisuuden, erityisesti ruovikoitumisen, sekä merenpohjan ja veden laadun seuranta ovat tarpeen, jotta upossarpion elinympäristöjen mahdolliseen heikentymiseen voidaan ajoissa puuttua. Merkittävä osa lajin suojelua on myös levinneisyyden jatkokartoitus, joka ylipäätään mahdollistaa rauhoitetun lajin seurannan ja suojelun.

Tämänvuotiset löydökset ovat merkki siitä, että vedenalainen luontomme on meille hyvin tuntematon ja että vedenalaisiin lajistokartoituksiin pitäisi panostaa jatkossakin. Suurista viimeaikaisista kartoitushankkeista huolimatta vain murto-osa vedenalaisluonnostamme on kartoitettu.