Uhattu elämä − Sinebrychoffin taidemuseo 13.2.−23.8.2020

Näyttelyn teosten välityksellä tarkastellaan ihmisten matkaa luonnossa ja luonnon kanssa. Empatia ja ymmärrys yhteenkuuluvuudesta auttavat säilyttämään elintilaa sekä ihmisille että muille luontokappaleille. Sillan rakentaminen toisen kokemukseen on taiteen kautta mahdollista. Näyttely on esillä Sinebrychoffin taidemuseossa 13.2.–23.8.2020 ja Punaisessa kellarissa 23.5.–16.8.2020.

Lähellä ja kaukaa

Taiteilijat ovat pyrkineet ymmärtämään todellisuutta sekä näkyvän maailman suurimpia salaisuuksia tutkimalla ja tarkkailemalla luontoa ja sen ilmiöitä. Näyttelyssä on esillä Akseli Gallen-Kallelan (1865– 1931) Afrikasta keräämiä kasveja, meritähti sekä muuta luonnontieteellistä aineistoa. Nils Blommérin (1816–1853) kasvitutkielmat, Karl Wilhelm de Hamiltonin (1668–1754) pikkueläimet, sekä Fanny Churbergin (1845–1892) maisemat tuovat luonnon lähelle. Luonto oli suuri kiinnostuksen kohde ja inspiraation lähde – luonto oli jotain ihmisestä irrallista, mutta houkuttelevaa. Maisematutkielmia tarkastellessa voi syntyä kokemus luonnossa tai maisemassa liikkumisesta – voi aistia kuinka jalka uppoaa märkään maahan. Itä-Aasian taiteessa pysähdytään usein pienten asioiden äärelle. Arkiset ja lähellä olevat asiat nähdään merkityksellisinä, kuin ikkunoina ymmärrykseen suuremmasta kokonaisuudesta.

Tiedonjanoisten ja rikkauksia etsivien seikkailijoiden myötä eurooppalaisten maailmankuva laajeni. Ensin valloitettiin Afrikan rannikot ja Intian idänpuoleiset alueet. Lopulta matkustettiin Amerikkaan ja napa-alueille asti. Kaukaisiin kohteisiin lähdettiin innokkaasti, aistit avoinna. Matkojen mukana luonnontieteilijöille kulkeutui tuntemattomia kasvi- ja eläinlajeja. Myös taiteilijoiden kiinnostus heräsi. Euroopan humuun turtunut Akseli Gallen-Kallela (1865−1931) asui perheineen Afrikassa 1909−1911. Tunteikkaat luontokokemukset värittävät perheen kirjoittamia merkintöjä. Haltioituminen vuorottelee havaintojen kanssa. Luonnon herättämät tunteet korostuvat ehkä eksotiikan ja kotimaan arjesta vapautumisen myötä. Liittyykö sama irtautumisen ja vapautumisen tunne luontokokemukseen ylipäätään? Luontokokemusta määrittää usein tunne erityisestä paikasta ja tilasta. Teollistumisen ja kaupungistumisen myötä luonnosta on muotoutunut vaihtoehto ihmisen rakentamalle ympäristölle – paikka voimaantumiselle, hiljaisuudelle ja yksinololle.

Ilmassa

Taivaalla näkyvät sääilmiöt ja niiden muuttuminen liittyvät luonnon hyvinvointiin. Taiteessa taivas ja sää kertovat usein myös tunnelmista ja mielentiloista. Pilvien tutkimuksen uranuurtajan Luke Howardin (1772−1821) esitelmä On The Modifaction Of Clouds (1802) luokitteli ja nimesi erilaisia pilvityyppejä. Samalla Howard tunnisti ja korosti sääilmiöiden syy- ja seuraussuhteita. Howardin tutkimus oli merkittävää tieteilijöiden ohella taiteilijoille. Jo aikalaistaiteilijat William Turner (1775−1851) ja John Constable (1776−1837) perehtyivät Howardin teorioihin. Tulkinnat pilvien luonteesta ovat kuitenkin vaihdelleet. August Strindberg (1849−1912) ajatteli pilvien liikkuvan muuttumattomina – saman pilven saattoi tavata uudestaan. Ajatus pilvien pysyvyydestä peilaa ehkä syvemmän järjestyksen ja merkityksen kaipuuta, sekä halua määrittää ympäröivää kaaosta ja sattumanvaraisuuden tuntua.

Elintila – vapaus ja vastuu

Ihmiset ovat vanginneet eläimiä kautta historian. Vallanpitäjät esittelivät vaurautta ja valtaa keräämällä eksoottisia eläimiä. Tieteelliseen ajatteluun perustuvat eläintarhat syntyivät Keski-Euroopassa 1800-luvun puolivälissä. Eläinnäyttelyt perusteltiin tutkimuksen edistämisellä. Niihin liittyi kuitenkin edelleen yleisön viihdyttäminen eläinten hyvinvoinnin kustannuksella. Myös ihmisten näytteillä pitäminen oli yhä 1800-luvulla tavallista – uudesta maailmasta tuodut vieraiden kulttuurien edustajat esiteltiin eläinten ohella eurooppalaiselle yleisölle. Yhteys siirtomaiden alistamiseen on helppo nähdä. Miten rinnakkaiselo voi onnistua? Monet lajit ovat väistyneet mukautuvampien tieltä. Nykyajasta puhutaan maantieteilijöiden termillä antroposeeni – ihmisen aikakausi. Taolainen käsite wu wei kannustaa elämään harmoniassa kaiken muun olemassa olevan kanssa.

Vesi

Vesi on yksi elämän tärkeimmistä edellytyksistä. Välttämättömyys kaikelle elämälle tekee vedestä kiehtovan elementin. Taiteessa veden erilaiset olemukset välittävät tunteita ja mielikuvia. Taiteilijat ja teoreetikot eri aikoina ovat antautuneet veden tunnelmille. Vaikka vesi koetaan aistien välityksellä, se puhuttelee tunteiden kautta. Pauhaava meri ja jylhät putoukset korostavat veden suunnatonta voimaa – vesi haastaa katsojan. Toisaalta peilityyni tai rauhallisesti virtaava vesi lumoaa ja viestii levollisuudesta. Veden synnyttämä tunnelma voi olla myös salaperäinen, uhkaava tai melankolinen. Ilmaston muuttuessa makean veden riittäminen on haaste. Myös lumipeitteiden ja jäämassojen sulaminen sekä niistä aiheutuvat muutokset vaativat toimenpiteitä. Maapallon vedet ja niiden elämä ovat hyvin haavoittuvaisia.

Taiteen ja luonnontieteen leikkauspisteessä

Toukokuussa näyttelyyn avataan uusi osuus museon punaisessa kellarissa (avoinna 23.5.2020−16.8.2020). Punaisessa kellarissa tutkitaan taiteen ja luonnontieteen leikkauspisteitä eri aikakausina ja eri lähtökohdista. Ihmisten uteliaisuutta ja seikkailunhalua valottaa Kansalliskirjaston A.E. Nordenskiöldin (1832−1901) kokoelmaan kuuluva matkakertomus. Kirja on painettu Amsterdamissa 1710, ja se kertoo Huippuvuorille ja Grönlantiin vuonna 1671 tehdystä tutkimusmatkasta. Lisäksi esitellään eläin- ja kasvitutkielmia 1500-luvulta nykypäivään. Sanna Kanniston (s. 1974) videoteos konkretisoi lintujen ja taiteilijan kohtaamista, tarjoten silti todellisuudesta irrallisen, hurmaavan luontokokemuksen. Näyttelyn ensimmäisen kerroksen teemat saavat kiinnostavan täydennyksen uuden teoskokonaisuuden kautta.

Näyttelyyn liittyviä luentoja ja tapahtumia:

18.2.–23.2. Talvilomaviikon ohjelmaa: työpajoja ja opastuksia

19.2. klo 18 Pääsihteeri Liisa Rohweder, WWF Suomi: Kuudes sukupuutto –miten pääsemme kohti kestävää tulevaisuutta? VTK Jonatan Kunnas, Case: auttamassa merikilpikonnia Sri Lankassa

26.2. klo 18 Kuraattori Salla Heino: Uhattu elämä – näkökulmia näyttelyyn

11.3. klo 18 Näyttelypäällikkö Anne Pelin, Gallen-Kallelan museo: Otava on kääntynyt selälleen – Akseli Gallen-Kallela Afrikassa

29.4. klo 18Professori Helena Sederholm: Ihminen on eläin 

13.5. klo 18 Elena Näsänen – Taiteilijan teosesittely näyttelyssä

20.5. klo 18 Tuula Närhinen – Taiteilijan teosesittely näyttelyssä

10.6. klo 18 Kuraattori Salla Heino − Kuraattorikierros näyttelyssä

Luennot 15 / 13 € tai museokortilla. Muutokset mahdollisia. Lisätietoja www.siff.fi/tapahtumat

Näyttelyn kuraattori:
Amanuenssi Salla Heino, Sinebrychoffin taidemuseo

Teosten lainaajat:
AV-arkki, Gallen-Kallelan Museo, Helsingin taidemuseo HAM, Viivi Häkkinen, Kardrioru kunstimuuseum, Sanna Kannisto, Kansallisgalleria (Ateneumin taidemuseo, Nykytaiteen museo Kiasma, Sinebrychoffin taidemuseo), Kansalliskirjasto, University of Tartu Art Museum, yksityiskokoelma

Pääsy: 15|13 €, alle 18-v. ilmaiseksi. Meillä käy museokortti.

Opastukset: suomeksi lauantaisin klo 14, ruotsiksi kuukauden ensimmäinen lauantai klo 13

Opastilaukset: ma-pe klo 10–14, p. 0294 500 500, myynti@kansallisgalleria.fi

Avoinna: ti, to, pe 11−18, ke 11−20, la, su 10−17, ma suljettu

Yhteystiedot: Sinebrychoffin taidemuseo, Bulevardi 40| 00120 Helsinki |p. 0294 500 460 | www.siff.fi

Facebook @Siffmuseo |Instagram @Sinebrychoffartmuseum |Twitter @Sinebrychoffart

Sinebrychoffin taidemuseo on osa Kansallisgalleriaa Kiasman ja Ateneumin taidemuseon kanssa.