Marjo Mäenpää oli kolmekymppinen innokas avustustyöntekijä, kun hän matkusti uudelle asemapaikalleen Goman kaupunkiin, Nyiragongo-tulivuoren juurelle vuonna 2013 Kirkon ulkomaanavun työntekijänä. Kyseessä oli hänen ensimmäinen työkomennuksensa sotatoimialueella, ja seudulla, joka on yksi maailman vaarallisimpia alueita.

Vaikka Goma ja Itä-Kongo olivat kriisialueita, seutu vaikutti Mäenpäästä ajoittain myös paratiisilta: ympäröivä luonto oli kaunis, ihmiset olivat ystävällisiä ja kaupungissa yhdistyi siirtomaa-ajan perintö kauniine huviloineen afrikkalaiseen kulttuuriin. Tosin myös kulttuurierot afrikkalaisen ja eurooppalaisen ajattelun välillä tulivat Mäenpäälle hyvin selviksi. Hän sai huomata, etteivät hyvät tarkoitukset aina johtaneet parhaimpiin lopputuloksiin.

Tulivuorikaupunki Kongossa kertoo sodan runtelemasta paratiisista, kriisialueiden ihmisistä ja kehitysavun todellisuudesta nuoren naisen vaiherikkaan elämän näkökulmasta.

”Halusin kirjoittaa kokemuksistani avustustyössä, koska minua on pitkään vaivannut kehitysavusta käytävä keskustelu, joka keskittyy lähinnä budjettileikkauksiin ja siihen, menevätkö rahat kehitysavussa hukkaan. On perusteltua keskustella laajemmin, kuinka kehitysyhteistyötä voidaan viedä parempaan suuntaan, ja nostaa myös avoimesti esille sen haasteita ja ongelmakohtia”, kertoo Marjo Mäenpää kirjassaan.

Marjo Mäenpää (s. 1981) työskentelee tällä hetkellä opetushallituksessa. Hän toimi kehitysyhteistyötehtävissä vuosina 2011–2020. Hän on ollut osallisena Kirkon ulkomaanavun projekteissa muun muassa Kongossa, Somaliassa ja Keski-Afrikan tasavallassa sekä YK:n järjestöissä Intiassa ja Senegalissa.

Marjo Mäenpää: Tulivuorikaupunki Kongossa – Avustustyötä Afrikan sydämessä
Saatavana painettuna, e- ja äänikirjana