Väitös 2.12.2022: Levähdystauot ja muut kävelyä helpottavat muokkaukset voivat auttaa iäkkäitä ihmisiä ylläpitämään ulkona liikkumista

Arkisten asioiden hoitaminen ja itsenäinen elämä vaativat liikkumista paikasta toiseen ja useimmiten myös kotoa poistumista. Iän myötä kävelyn määrä useimmiten vähenee ja kyky selvitä pidempien matkojen kävelystä ilman vaikeuksia heikkenee. Muutokset kävelyn määrässä ja kävelykyvyssä ovat yksilöllisiä ja tapahtuvat iäkkäillä ihmisillä eri aikaan riippuen esimerkiksi heidän toimintakyvystään ja ympäristön esteellisyydestä.

Kävelymodifikaatioilla tarkoitetaan kävelyn muutoksia, joita iäkkäät ihmiset ottavat tietoisesti tai tiedostamatta käyttöön, kun kävely alkaa tuntua hankalammalta kuin ennen. Aiemmissa tutkimuksissa kävelymodifikaatioita on tarkasteltu lähinnä iäkkäiden ihmisten toimintakyvyn heikkenemisen ensimmäisinä merkkeinä ja kävelyvaikeuksia edeltävänä tilana.

– Tässä tutkimuksessa pyrittiin kuitenkin selvittämään, voisiko joidenkin kävelymodifikaatioiden käytöllä olla myös myönteisiä vaikutuksia iäkkäiden ihmisten ulkona liikkumiseen, kertoo väitöskirjatutkija Heidi Leppä.

Tulokset osoittivat, että erityisesti levähdystaukojen pitäminen, apuvälineen käyttö ja kävelyn hidastaminen olivat yhteydessä laajempaan elinpiiriin ja parempaan koettuun ulkona liikkumisen autonomiaan. Sen sijaan pidempien matkojen kävelyn vähentäminen tai lopettaminen olivat yhteydessä suppeampaan elinpiiriin ja heikompiin mahdollisuuksiin liikkua kodin ulkopuolella.

– Kävelylenkkejä siis kannattaa jatkaa, vaikka esimerkiksi tauot olisivat välillä tarpeen. Kaikenlainen liike ja aktiivisuus on hyväksi keholle ja mielelle, Leppä kannustaa.

Ympäristöllä myös tärkeä rooli ulkona liikkumisen ylläpitämisessä

Erityisesti rakennettuun ympäristöön liittyvät ulkona liikkumisen houkuttelevat ympäristötekijät, kuten jalkakäytävät ilman jyrkkiä nousuja, palveluiden läheisyys ja turvalliset tienylitykset kannustivat useimmiten kävelyn jatkamiseen.

– Ei ole siis ihan yhdentekevää, millainen elinympäristömme on, jos haluamme kannustaa iäkkäitä ihmisiä kävelyn muokkaamisessa ja sitä kautta ulkona liikkumisen ylläpitämisessä, Leppä toteaa.

Tutkimuksessa selvitettiin myös liikemittarilla mitattujen kävelyn piirteiden ja itseraportoidun kävelyn välisiä yhteyksiä. Kävelyvaikeuksia tai -modifikaatioita raportoiville iäkkäille ihmisille kertyi vähemmän kävelyminuutteja ja -jaksoja kuin heille, jotka eivät kokeneet kävelyvaikeuksia. Lisäksi vaikeuksia kokevien aktiivisuus kertyi useimmiten katkonaisemmin ja heidän kävelyjaksojensa intensiteetti oli pienempi ja kävelyjaksot lyhyempiä.

Koronapandemian aikana kävelymodifikaatioiden hyödyt vähenivät

Koronapandemian aikana iäkkäiden ihmisten ulkona liikkumisen määrä, laajuus ja koetut mahdollisuudet liikkua kodin ulkopuolella heikkenivät myös niillä iäkkäillä ihmisillä, jotka käyttivät kävelymodifikaatioita. Tämä tulos osoittaa, että koronapandemian aikaiset rajoitukset kumosivat kävelymodifikaatioiden positiiviset vaikutukset.

– Yllättävää oli, että iäkkäiden ihmisten fyysisen aktiivisuuden määrä pysyi samana tai jopa lisääntyi koronapandemian aikana. Ehkä osa iäkkäistä ihmisistä suuntasi lenkkipoluille aiempaa useammin, kun aikaa jäi käytettäväksi muilta menoilta, Leppä pohtii.

Tutkimuksessa hyödynnettiin kahden tutkimusprojektin aineistoa: Iäkkäiden ihmisten liikkumiskyky ja elinpiiri (LISPE) -aineistoa ja Aktiivisuuden, terveyden ja toimintakyvyn yhteys hyvinvointiin vanhuudessa (AGNES) -aineistoa. Tutkittavat olivat kummassakin tutkimushankkeessa kotona asuvia 75–93-vuotiaita henkilöitä. Tutkimusprojekteja ovat rahoittaneet Euroopan tiedeneuvosto, Suomen Akatemia ja opetus- ja kulttuuriministeriö. Lisäksi väitöstutkimusta on rahoittanut Juho Vainion säätiö. Tutkimus toteutettiin Jyväskylän yliopiston liikuntatieteellisessä tiedekunnassa ja Gerontologian tutkimuskeskuksessa (GEREC). GEREC on Jyväskylän ja Tampereen yliopistojen yhteinen tutkimuskeskus.

Heidi Lepän terveystieteiden väitöskirjan “Walking Modifications as Facilitators of Mobility in Old Age” tarkastustilaisuus pidetään 2.12.2022 klo 12. Vastaväittäjänä toimii professori Eija Lönnroos (Itä-Suomen yliopisto) ja kustoksena professori Taina Rantanen (Jyväskylän yliopisto). Väitöstilaisuus on suomenkielinen.

Väitöskirja on julkaistu verkkojulkaisusarjassa JYU Dissertations 573, Jyväskylä 2022, ISSN 2489-9003, ISBN 978-951-39-9228-6 (PDF) ja se on luettavissa JYX-julkaisuarkistossa: http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-39-9228-6

Heidi Leppä kirjoitti ylioppilaaksi Hankasalmen lukiosta vuonna 2011. Hän valmistui fysioterapeutiksi Jyväskylän ammattikorkeakoulusta jouluna 2014 ja terveystieteiden maisteriksi pääaineenaan fysioterapia jouluna 2017. Leppä aloitti teknisenä avustajana AGNES-tutkimuksessa syksyllä 2017 ja tohtorikoulutettavana keväällä 2018. Leppä viimeisteli väitöskirjan Juho Vainion säätiön apurahalla. Tällä hetkellä Leppä työskentelee ohjelmakoordinaattorina Liikkuva aikuinen -ohjelmassa Jyväskylän ammattikorkeakoulussa.

Lisätietoja

Heidi Leppä
TtM
liikuntatieteellinen tiedekunta
heidi.e.leppa@jyu.fi