Perinteisesti resilienssiä on tutkittu mielen sopeutumisen kannalta, mutta vanhetessa myös fyysinen eli kehon resilienssi on tärkeää. Väitöstutkimus osoitti, että iäkkäillä ihmisillä on paremmat valmiudet selviytyä stressitilanteesta, kuten luunmurtumasta, jos heidän lihasvoimansa ja kävelynopeutensa ovat paremmalla tasolla.

– Hyvä lihasvoima ja kävelynopeus ovat aina eduksi, mutta niiden suojaava merkitys osoittautui erityisen tärkeäksi luunmurtuman jälkeen, joka on iäkkäille vakava tapaturma. Tutkimukseni tulokset viittaavat siihen, että lihasvoima ja kävelynopeus kuvastavat tärkeitä voimavaroja, joita kriisin sattuessa elimistö ottaa käyttöön, kertoo väitöskirjatutkija, TtM Kaisa Koivunen.

Korona-aikana hyvä fyysinen toimintakyky osoittautui tärkeäksi elämänlaadun ylläpitämisen kannalta, jos sosiaalisen etäisyyden suositus koettiin rajoittavaksi. Myös hyvä koettu stressinhallintakyky ja se, ettei kokenut itseään yksinäiseksi, olivat tärkeitä hyvän elämänlaadun säilymisen kannalta riippumatta ohjeiden koetusta rajoittavuudesta.

– Hyvä liikkumiskyky todennäköisesti auttoi ihmisiä pysymään omaehtoisesti aktiivisina ja tyytyväisinä elämäänsä siitä huolimatta, että tekemisen mahdollisuuksia oli rajoitettu, kertoo Koivunen.

Ympäristöllä ja elämänhistorialla on tärkeä merkitys voimavarojen kannalta

Väitöstutkimus osoitti, että tämän päivän iäkkäiden henkilöiden fyysinen toimintakyky on parempi kuin samanikäisten kolme vuosikymmentä sitten. Tämä on todennäköisesti seurausta myönteisistä muutoksista yhteiskunnassa ja nykyisten iäkkäiden paremmista elinolosuhteista varhaislapsuudesta vanhuuteen verrattaessa aiempiin sukupolviin.

– Vanhuuden toimintakyky ei synny tyhjästä, vaan taustalla on eletty elämä. Eri aikoina syntyneillä ihmisillä onkin ollut hyvin erilaiset mahdollisuudet rakentaa resilienssin kannalta tärkeitä voimavaroja, toteaa Koivunen.

Väitöstutkimus on osa Suomen Akatemian rahoittamaa Ovatko iäkkäät ihmiset nuortuneet -tutkimushanketta sekä Euroopan tutkimusneuvoston rahoittamaa Aktiivinen vanhuus (AGNES) -tutkimushanketta.

Kaisa Koivusen terveystieteiden väitöskirjan ”Resilience in old age: physical performance and psychosocial factors in changing sociohistorical contexts and as resources in adversities” tarkastustilaisuus pidetään 22.10.2021 klo 12 Jyväskylän yliopiston liikuntatieteellisessä tiedekunnassa. Tilaisuutta voi seurata verkkovälitteisesti linkistä: https://r.jyu.fi/dissertation-koivunen-221021.

Vastaväittäjänä toimii professori Sari Stenholm (Turun yliopisto) ja kustoksena professori Taina Rantanen (Jyväskylän yliopisto). Väitöstilaisuus on suomenkielinen.

Väitöskirja on julkaistu verkkojulkaisusarjassa JYU Dissertations 434, Jyväskylä 2021, ISSN 2489-9003, ISBN 978-951-39-8855-5 (PDF) ja se on luettavissa JYX-julkaisuarkistossa: http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-39-8855-5.

Kaisa Koivunen kirjotti ylioppilaaksi Kuopion yhteiskoulun musiikkilukiosta vuonna 2006 ja valmistui fysioterapeutiksi Jyväskylän Ammattikorkeakoulusta 2009. Terveystieteiden maisteriksi Koivunen valmistui 2016 pääaineenaan fysioterapia. Aiemmin Koivunen on työskennellyt fysioterapeuttina Keski-Suomen ja Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiireissä sekä tutkijana Terveyden- ja hyvinvoinnin laitoksella (THL). Tällä hetkellä Koivunen työskentelee väitöskirjatutkijana Jyväskylän yliopiston liikuntatieteellisessä tiedekunnassa ja vierailevana tutkijana Vrije Universiteit Amsterdam -yliopistossa.