Väitös 27.4.2019: Millaista on hyvä akateeminen englanti?

Englanninkielisten maisteriohjelmien määrä on kasvanut voimakkaasti suomalaisissa korkeakouluissa. Nämä ohjelmat yhdistävät opiskelijoita eri puolilta maailmaa.

Vaikka opinnot sijoittuvat suomalaisiin oppilaitoksiin ja ohjelmien opettajat ovat usein suomalaisia, kurssien suorittamisessa ja arvioinnissa käytetään englantia.

Laura McCambridge selvitti väitöstutkimuksessaan, mikä englanninkielisen maisteriohjelman opiskelijoiden ja opettajien mielestä on hyvää englantia – erityisesti hyvää akateemista kirjoitettua englantia.

– Tutkimuksessani seurasin neljää opiskelijaa kolmen opiskeluvuoden ajan. Keräsin heidän tekstejään, haastattelin heitä ja heidän opettajiaan, sekä keräsin teksteihin liitettyjä ohjeita ja niistä saatua palautetta. Tutkimukseni tuloksena syntyi neljä julkaistua artikkelia, joista jokainen käsittelee erilaisia puolia ohjelmassa esiintyneistä kirjoittamisen normeista, McCambridge kertoo.

Opiskelijoilla oli pääsääntöisesti hyvin yhtenevä käsitys siitä, millaista on hyvä akateeminen kirjoitettu englanti. Yksi tärkeä kriteeri oli tekstin lineaarisuus.

– Tekstin tuli myös esittää kriittinen, yksilöllinen näkökulma. Käytännössä opiskelijat toivat kuitenkin teksteissään näitä periaatteita esiin hyvin erilaisilla tavoilla. Joissakin teksteissä esiintyi useita selkeitä kirjoittajan asenteen ilmauksia, mutta toisissa kirjoittajan mielipiteet oli häivytetty täydellisesti, McCambridge sanoo.

Opettajat pitivät hyvän akateemisen kirjoittamisen kriteerinä hyvää argumentointia. He kiinnittivät myös huomiota tiettyihin opiskelijoiden teksteissä esiintyviin kielen piirteisiin, jotka osoittivat hyviä tai huonoja käytänteitä.

– Yleisesti ottaen opettajat näyttivät pitävän parempina sellaisia tekstejä, joista kirjoittaja oli häivytetty ja joissa oli hyvin vähän selkeitä oman mielipiteen ilmauksia, McCambridge kuvailee.

Opiskelijat ja opettajat näkivät usein syntyperäiset englannin puhujat auktoriteetteinä sen suhteen, mikä on täsmällistä, kunnollista ja oikeaa englantia. Natiivin kaltaista englannin taitoa ei kuitenkaan yleensä pidetty tässä yhteydessä tarpeellisena. Tämä koski erityisesti sellaisia tekstejä, jotka kirjoitettiin paikallisille opettajille.

– Kun opiskelijat ja opettajat selittivät, mikä heidän mielestään on asianmukaista ja tehokasta kirjoitettua englantia, he viittasivat lisäksi muihinkin auktoriteettilähteisiin, kuten alakohtaiseen tietoon ja ammatilliseen kirjoituskokemukseen, McCambridge kertoo.

Filosofian maisteri Laura McCambridgen englannin kielen väitöskirjan "Norms and ldeologies of Academic Writing on an International Master's Programme in Finland" tarkastustilaisuus pidetään 27.4. klo 12–15 salissa Ag Aud 3. Vastaväittäjänä professori Theresa Lillis (The Open University, Walton Hall, UK) ja kustoksena professori Anne Pitkänen-Huhta (Jyväskylän yliopisto). Väitöstilaisuuden kieli on englanti.

Lisätiedot:

Laura McCambridge
laura.mccambridge@jyu.fi
040 805 3210

Laura McCambridge varttui Pohjois-Irlannissa ja muutti Suomeen 1998. Hän valmistui filosofian maisteriksi Jyväskylän yliopiston kielten laitokselta (nyk. kieli- ja viestintätieteiden laitos) 2008. Hänen pääaineensa oli englannin kieli. McCambridge on työskennellyt Jyväskylän yliopistossa englannin kielen yliopistonopettajana vuodesta 2009. Hänen väitöstutkimustaan ovat rahoittaneet Jyväskylän yliopisto sekä Ellen ja Artturi Nyyssösen säätiö.

Väitöskirja on julkaistu sarjassa JYU Dissertations numerona 72, Jyväskylä 2019, ISSN 2489-9003, ISBN 978-951-39-7753-5 (PDF). Julkaisu on luettavissa JYX-julkaisuarkistossa osoitteessa http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-39-7753-5