Inkluusio eli erityisoppilaiden opettaminen yleisopetuksen luokissa on ollut kansainvälisen koulutuspolitiikan keskiössä Unescon Salamancan julistuksesta (1994) lähtien. Opettajilla on tärkeä rooli sen toteuttamisessa. On esitetty, että tietojen ja taitojen lisäksi myös opettajan luottamus omiin kykyihinsä eli heidän minäpystyvyytensä ja asennoitumisensa inklusiiviseen opetukseen vaikuttavat koulun käytäntöihin.

Analyysien perusteella opettajien inklusiivinen minäpystyvyys lisäsi sen hyväksymistä sekä Japanissa että Suomessa. Lisäksi kokemus vammaisten opiskelijoiden opettamisesta vaikutti myönteisesti minäpystyvyyteen ja asenteisiin molemmissa maissa.

Yada havaitsi kuitenkin joitakin maiden välisiä eroja. Ensinnäkin pitkä opetusura ennakoi minäpystyvyyttä ainoastaan Japanissa, eli vanhemmat japanilaiset opettajat olivat nuoria itsevarmempia. Suomessa vastaavaa eroa ei havaittu. Toinen ero oli, että opetusuralla oli negatiivinen yhteys asenteisiin ainoastaan Suomessa: vanhemmat suomalaiset opettajat asennoituivat inkluusioon nuoria opettajia kielteisemmin.

Kolmas maita erottava tekijä oli se, että inkluusioon liittyvän opettajankoulutuksen määrä vaikutti positiivisesti opettajien minäpystyvyyteen ja asenteisiin vain Suomessa. Tämä havaittiin, kun tarkasteltiin kysymystä molempien maiden sosiokulttuuristen kontekstien näkökulmasta. Näitä tuloksia voidaan hyödyntää kehitettäessä opettajien perus- ja täydennyskoulutuksen inkluusioon liittyviä sisältöjä.

Kaiken kaikkiaan tutkimus osoittaa opettajien inklusiivisen minäpystyvyyden olevan ratkaisevan tärkeä tekijä haluttaessa muokata heidän inkluusioasenteitaan positiivisemmiksi. Tulosten perusteella minäpystyvyyden tunnetta voisi kehittää esimerkiksi sisällyttämällä opettajankoulutusohjelmiin enemmän käytännön kokemuksia työskentelystä erityisoppilaiden kanssa.

Lisäksi tulokset nostavat esiin kaksi ongelmaa. Ensimmäinen niistä liittyy suomalaisten vanhempien opettajien nuoria kielteisempiin inkluusioasenteisiin. Tämä saattaa selittyä sillä, että inkluusio on käsitteenä melko uusi eivätkä vanhemmat opettajat tunne olevansa valmiita siihen. Siksi Suomessa voisi olla tarpeen kehittää inkluusioon liittyvää täydennyskoulutusta.

Toinen tulosten esiin tuoma ongelma oli japanilaisten aloittelevien opettajien heikompi minäpystyvyys, vaikka heidän on suoriuduttava samasta määrästä vaativia tehtäviä kuin kokeneiden kollegoidensa. Koska havaittiin myös, että Suomessa inkluusioon liittyvä opettajankoulutus vaikuttaa myönteisesti opettajien minäpystyvyyteen ja asenteisiin, tulevaisuudessa voisi olla hyödyllistä kartoittaa tarkemmin suomalaisia opettajankoulutusohjelmia.

M.A. Akie Yadan erityispedagogiikan väitöskirjan "Different Processes Towards Inclusion: A Cross-Cultural Investigation of Teachers' Self-Efficacy in Japan and Finland" tarkastustilaisuus pidetään 28.2.2020 klo 12.00 alkaen Ruusupuiston salissa RUU D101 Juho. Vastaväittäjänä professori Markku Jahnukainen (Helsingin yliopisto) ja kustoksena professori Hannu Savolainen (Jyväskylän yliopisto). Väitöstilaisuuden kieli on englanti.

Julkaisu: Väitöskirja on julkaistu verkkojulkaisusarjassa JYU Dissertations numerona 194, Jyväskylä 2020, ISSN 2489-9003; ISBN 978-951-39-8073-3 (PDF.) Linkki väitöskirjaan: http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-39-8073-3 (PDF).

Taustatietoa:

Akie Yada suoritti Bachelor of Arts in Education -tutkinnon Aoyama Gakuinin yliopistossa vuonna 2005. Hän valmistui samasta yliopistosta maisteriksi kliinisestä psykologiasta vuonna 2007 ja maisteriksi erityisopetuksesta Jyväskylän yliopistosta vuonna 2015. Hän on työskennellyt kliinisenä psykologina Japanissa.

Yada on ollut tohtorikoulutettavana Jyväskylän yliopistossa vuosina 2015-2020.

Lisätietoja:

Akie Yada, ado.eika@gmail.com, 0468895590