KM ja LitM Mari Kääpä tutki liikuntapedagogiikan väitöskirjassaan yläkouluikäisten tyttöjen fyysistä aktiivisuutta. Hän keskittyi erityisesti tyttöjen koulupäivän jälkeiseen liikkumiseen sekä koululiikunnan osana tehtäviin liikunnallisiin kotitehtäviin. Lisäksi hän tutki oppilaiden ja heidän vanhempiensa käsityksiä liikunnallisista kotitehtävistä.

Liikuntaläksyt olivat pieni osa tyttöjen koko päivän liikkumista. Tulosten mukaan liikunnallisia kotitehtäviä tehtiin keskimäärin kaksi kertaa viikossa ja niihin käytettiin viikossa aikaa yhteensä puolisen tuntia. Vaikka liikunnalliset kotitehtävät olivat vapaaehtoisia, niitä tehtiin ahkerasti: lähes 90 % tytöistä kertoi tekevänsä läksyt aina tai lähes aina. Liikuntaläksyjä useammin tehneet olivat fyysisesti aktiivisempia kuin vähemmän liikuntaläksyjä tehneet oppilaat.

Kun kysyttiin oppilaiden mielipidettä liikunnallisista kotitehtävistä, he vastasivat: Miksi ei? Onhan muistakin oppiaineista läksyjä, miksi sitten ei liikunnasta.

Oppilaat muokkasivat liikuntakotitehtävistä itselleen mieluisia

Liikuntatunneilla annettavat kotitehtävät noudattivat liikunnan opetussuunnitelman tavoitteita ja sisältöjä kuitenkin osallistaen oppilaita tehtävien suunnitteluun.

– Eri oppilasryhmät valitsivat erilaisia, vaativuustasoltaan itselle sopivia liikuntaläksyjä. Esimerkiksi vatsalihasläksyn toistomäärä saattoi vaihdella kymmenen ja viidensadan välillä tai metsälenkin matka oli jotain puolen kilometrin ja kymmenen kilometrin välillä, Kääpä tarkentaa.

Liikunnallisilla kotitehtävillä pyrittiin aktivoimaan oppilaiden lisäksi myös kotiväkeä.

– Liikunnalliset kotitehtävät saattoivat olla esimerkiksi kyykkytekniikan opettaminen jollekin kotiväestä tai jonkun toisen vieminen lenkille, Kääpä mainitsee.

Tulokset osoittivat, että osallistujien kokonaisaktiivisuudesta 46 % kertyi koulupäivän jälkeen. Osallistujat olivat keskimäärin reilun tunnin päivässä reippaan ja rasittavan liikkumisen tasolla ja noin kolme tuntia kevyen liikkumisen alueella. Paikallaanoloa heille tuli noin 7,5 tuntia.

Paljon liikkuvat tytöt osallistuivat eniten organisoituihin liikuntaharrastuksiin, kun taas vähän liikkuvat tytöt tekivät eniten kotitöitä. Omaehtoinen liikkuminen ilman kilpailua, ryhmäpainetta tai rasittavaa tasoa oli suosittua vähän liikkuvilla tytöillä. Tällaisia liikkumisen tapoja olivat esimerkiksi kävely, kehonhuolto ja venyttely

– Kun tunnistetaan oppilaille mieleiset liikkumisen tavat, niitä voidaan hyödyntää niin koululiikunnassa kuin vapaa-ajalle suunnatuissa liikuntaläksyissäkin, Kääpä kertoo.

Liikuntaläksyt keino lisätä nuorten liikkumista

Erityisesti hauskat tehtävät olivat oppilaiden mieleen. Tällaisiksi Kääpä mainitsee ”väärän käden viikon”, hampaiden harjaamisen yhdellä jalalla tasapainoillen tai yllätyskyykyn jonkin avainsanan kuullessaan.

Oppilaiden ja vanhempien mukaan liikuntaläksyjen tulisi olla monipuolisia, hauskoja, kiinnostavia ja sopivan haastavia, aikataulultaan joustavia ja vanhempien tukemia. Liikuntasuositusten mukaisen liikkumisen määrän saavuttaa vain pieni osa nuorista. Erityisesti tyttöjen liikkumisen määrä vähenee teini-iässä. Lapsena ja nuorena liikkuminen vaikuttaa positiivisesti aikuisiän liikkumismääriin, joten nuorten liikkumista tukevat toimenpiteet ovat erityisen tärkeitä. Nuorten liikkumisen edistämiskeinoja tulisikin hakea aktiivisesti, liikuntaläksyt voisivat olla yksi tapa lisätä nuorten liikkumista.

Väitöstutkimus koostui neljästä Finnish Physical Education Homework Study -projektin osatutkimuksesta. Aineisto kerättiin keskisuomalaisen yläkoulun tyttöoppilailta (N=117) kyselylomakkeilla, kiihtyvyysantureilla sekä puolistrukturoiduilla päiväkirjoilla. Aineistoa täydensivät sekä oppilaiden (N=38) että vanhempien haastattelut (N=5) ja tutkija-opettajan päiväkirjamerkinnät.

Mari Kääpän väitöskirja Understanding and promoting physical activity among Finnish adolescent girls and the role of active physical education homework tarkastetaan lauantaina 28.5.2022 klo 12 Jyväskylän yliopiston päärakennuksen juhlasalissa C1. Vastaväittäjänä toimii emeritusprofessori Marc Cloes (University of Liege, Belgia) ja kustoksena toimii yliopistonlehtori Sanna Palomäki (Jyväskylän yliopisto). Väitöstilaisuus on englanninkielinen.

Väitöskirja on julkaistu sarjassa JYU Dissertations 501, Jyväskylä 2022, ISSN 2489-9003, ISBN 978-951-39-9154-8 (PDF) ja se on luettavissa JYX-julkaisuarkistossa:http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-39-9154-8.

Mari Kääpä on kirjoittanut ylioppilaaksi Mikkelin Lyseon lukiosta. Kasvatustieteen maisterin opinnot Kääpä on suorittanut Joensuun yliopistossa, Savonlinnan opettajankoulutuslaitoksessa ja liikuntapedagogiikan maisteriopinnot Jyväskylän yliopiston liikuntatieteellisessä tiedekunnassa. Kääpällä on yli kahdenkymmenen vuoden opettajakokemus eri kouluasteilta. Kääpä on työskennellyt Jyväskylän yliopistossa liikuntatieteellisessä eri tehtävissä vuodesta 2018 ja sen jälkeen opettajankoulutuslaitoksella syksystä 2021 alkaen.

Lisätietoja:

Mari Kääpä
mari.p.kaapa@jyu.fi
+358 40 805 4881