Väitös: Retriittimäinen työskentely rauhoittaa tietotyön sykettä ja tukee reflektiivistä työotetta

Tietotyön ympäristöt ovat kasvavan kiinnostuksen kohteena, ja koronapandemian myötä etätyö on yleistynyt räjähdysmäisesti. Tähän kehitykseen liittyy kuitenkin ristiriitoja.

Vaikka etätyö lisää työntekijän itsenäisyyttä ja vaikutusmahdollisuuksia työnsä käytännön järjestelyihin, kotikonttori ei aina sulaudu mutkattomasti perhe-elämän keskelle. Työstä irrottautuminen on haastavaa, kun työasiat ovat älylaitteella yhden klikkauksen päässä. Toisaalta kasvokkaisen työyhteisön puute voi kaventaa työn merkityksellisyyden kokemusta.

Tutkimuksessa hyödynnettiin haastattelu- ja kyselyaineistoja, jotka oli kerätty eri aloja edustavilta tietotyöläisiltä kokeilun yhteydessä, jossa he vetäytyivät viikoksi saariston maaseutumaisiin olosuhteisiin tekemään työtään omavalintaisessa ryhmässä tai yksin. Tutkimukseen osallistui yhteensä 49 henkilöä.

Luonnonläheinen ja rauhallinen ympäristö saaristossa vähensi paineisuuden ja pirstaleisuuden kokemusta työssä. Ympäristö tarjosi mahdollisuuden uran ja elämäntapojen pohdintaan omassa rauhassa, mutta tilanteesta saattoi muodostua myös perinteisten initiaatioriittien tavoin oma luova maailmansa, jossa erään osallistujan sanoin vain taivas oli rajana.

— Osallistujat kokeilivat erilaisia paikkoja, tapoja ja rytmejä työn tekemiselle. Osa löysi tässä ympäristössä luovuutta tukevan rytmin, jossa itsenäinen työ, ryhmätyö ja luonnonympäristöstä nauttiminen yhdistyivät ja lomittuivat keskenään, kuvaa Hanne Vesala.
 
— Toisilla eläminen ja työskenteleminen tällaisessa ympäristössä käänsi katseen takaisin arkeen ja normaalioloihin sekä herätteli kriittistä pohdintaa omista työskentelyolosuhteista ja uran kulusta. Tietotyön pirstaleisuus vaivasi monia, ja etenkin itsenäisesti työtään tekevien kohdalla tähän kokemukseen saattoi liittyä eräänlainen työn hahmottomuus ja latteus.

Tutkimus korostaa kehon ja tilan merkitystä työn käytäntöjen ja merkityksellisyyden muotoutumisessa. Ympäristö vaikuttaa havaitsemiseemme, ja totunnaisessa ympäristössä toimintamme ja kulkureittimme tapaavat kaavamaistua. Ympäristönvaihdoksella voidaan tavoitella liminaalitilaa, joka on kokeilun, mahdollisen ja mielikuvituksen aluetta ja joka rikkoo arjen automaatioiksi muodostuneet kytkökset ihmisen ja hänen ympäristönsä välillä.

— Uusi ympäristö, joka on avoin ja muokattavissa korostaa toimijan oman katseen merkitystä. Tila tarjoaa ikään kuin uuden näkymän ja aistimuksen. Millaisia mahdollisuuksia näet, miten haluaisit käyttää tätä tilaa? Tässä oli myös saaristotyön luovuuden ydin, kuvaa Vesala.

— Luovan tietotyön organisoinnissa olisi hyvä tiedostaa elettyjen, kehollisten rytmien merkitys lineaarisen ajanhallinnan ohella. Kysymys on laadullisesta vaihtelusta toiminnan intensiteetissä. Tarvitaan itsensä haastamista ja näköalojen laajentamista, mutta sen vastapainoksi myös mahdollisuutta vetäytyä omaan suojaan hauduttelemaan asioita. Rytmisen vaihtelun ajatusta voi soveltaa eri mittakaavoissa, Vesala ehdottaa.

Valtiotieteiden maisteri Hanne Vesalan sosiologian alaan kuuluva väitöskirja Grounded transformations: Body, space and creativity in an increasingly virtual world of work tarkastetaan julkisesti Tampereen yliopiston yhteiskuntatieteellisessä tiedekunnassa torstaina 9.12.2021 klo 12 alkaen. Vastaväittäjänä toimii professori Maria Daskalaki Southamptonin yliopistosta Britanniasta. Kustoksena toimii professori Harri Melin yhteiskuntatieteiden tiedekunnasta.