Väitöstutkimus: Salainen Markuksen evankeliumi ei ole väärennös

Timo Paanasen väitöskirjassa tarkastellaan varhaiskristillisen filosofin Klemens Aleksandrialaisen (n. 150-215 jaa.) kirjettä Theodorokselle. Kirjeen vastaanottajan, Theodoroksen tarkempi henkilöllisyys jää arvoitukseksi. Klemens opastaa häntä muun muassa siteeraamalla Salaisen Markuksen evankeliumin nimellä tunnettuja tekstikatkelmia.

Columbia Universityn antiikin historian professori Morton Smith (1915-1991) väitti löytäneensä kirjeen Mar Saban luostarista vuonna 1958. Useat raamatuntutkijat ovat epäilleet Klemensin kirjettä väärennökseksi.

Paananen on tutkinut Salaisen Markuksen evankeliumin väärennösväitteistä käytyä sananvaihtoa ja analysoinut Klemensin kirjeen käsialaa.

– Ensimmäinen Salaisen Markuksen evankeliumin katkelma on lyhyt kertomus siitä, kuinka Jeesus herättää rikkaan nuorukaisen kuolleista. Nuorukaisen kerrotaan alkaneen "rakastaa" Jeesusta, ja kutsuneen tämän kotiinsa. Kuuden päivän jälkeen nuorukainen tuli Jeesuksen luo yllään pellavainen vaate. Yön tuntien mittaan Jeesus opetti tälle Jumalan valtakunnan salaisuuden, Paananen kertoo.

Useat tunnetut varhaiskristillisyyden tutkijat, muun muassa Larry Hurtado, Birger Pearson, Bart Ehrman ja Craig Evans ovat pitäneet vaikutusvaltaisia puheenvuoroja väärennöshypoteesin puolesta. Heidän argumentointinsa sisältää väittelijän mukaan kuitenkin lukuisia puutteellisuuksia.

– Väärennösepäilyjä ovat ruokkineet käsikirjoituksen katoaminen Jerusalemin ortodoksisen patriarkaatin kirjastoon ja Smithin sensaatiomaiset teoriat historian Jeesuksesta, jotka pitivät sisällään niin magiaa kuin homoerotiikkaakin.

– Smith tulkitsi Jeesuksen olleen maagikko, joka hyödynsi hypnoottisen suggestion luomia hallusinaatioita viedessään oppilaansa taivasmatkalle Jumalan valtakunnan salaisuuteen. Kaiken huipuksi Smith ehdotti, että Salaisen Markuksen evankeliumin kuvaamassa rituaalissa "henkinen yhteys" Jeesukseen oli saatettu täydentää "fyysisellä yhteydellä", Paananen jatkaa.

Väitöstutkimuksen perusteella Klemens Aleksandrialaisen kirjeen tekstikatkelmat kuitenkin paljastavat, että digitaalinen kuvankäsittely on tahattomasti muokannut käsialan yksityiskohtia. Lisäksi vertailuaineisto osoittaa, ettei Klemensin kirjeen käsiala sisällä "väärentäjän vapinaa" tai muita yleisiä väärennöksen tuntomerkkejä.

– Tietämättömyys rikosteknisessä tutkimuksessa hyödynnettävän käsiala-analyysin teoreettisesta perustasta erehdytti myös toiset tutkijat pitämään Klemensin kirjeen käsialaa Smithin kirjoittamana, väittelijä arvioi.

– Kirje on aito antiikin teksti, vaikka varmuuteen siitä, oliko kirjoittaja juuri Klemens vai kenties hänen oppilaansa Origenes on vaikea päästä. Joka tapauksessa kirjeessä lainattu Salainen Markuksen evankeliumi toimii yhtenä esimerkkinä myös kanonisoituun Uuteen testamenttiin kuuluvien evankeliumeiden tekstin epävakaudesta eli kopioimisen myötä tapahtuvista sanamuotojen ja kieliopin muutoksista – jopa kokonaisten episodien lisäämisistä tai poistamisista, Paananen kiteyttää.

Historiallisten väärennösten tutkiminen vaatii monitieteellistä osaamista

Historiallisten väärennösten tunnistamiseen ei ole väittelijän mukaan löytynyt yleisesti hyväksyttyä metodia. Tutkijat muun muassa perustelevat väärennösväitteitä luomalla kuvitteellisia tarinoita, joilla selitetään väärennöksien yksityiskohtien syntymistä.

– Aiemmin tutkijat ovat saattaneet langeta kehittelemään villejä väärennösteorioita erilaisten kuviteltujen vihjeiden ja salakirjoitusten pohjalta. Lisäksi historiantutkijat ovat joutuneet arvioimaan epäiltyjä väärennöksiä tapauskohtaisesti, ja taidokkaasti toteutetut väärennökset ovat johtaneet usein pitkään ja kiivaaseen keskusteluun, Paananen sanoo.

Väitöskirjassa ehdotetaan, että historiallisten väärennösten paljastamiseen täytyy kehittää vankka tieteellinen viitekehys.

**

TM Timo Paananen väittelee 29.5.2019 kello 12.15 Helsingin yliopiston teologisessa tiedekunnassa aiheesta "A Study in Authenticity - Admissible Concealed Indicators of Authority and Other Features of Forgeries – A Case Study on Clement of Alexandria, Letter to Theodore, and the Longer Gospel of Mark". Väitöstilaisuus järjestetään osoitteessa Yliopiston päärakennus, auditorio XIV.

Vastaväittäjänä on Associate Professor of Early Christianity Tony Burke, York University, ja kustoksena on professori Petri Luomanen Helsingin yliopiston teologisesta tiedekunnasta.

Väitöskirja on myös elektroninen julkaisu ja luettavissa E-thesis -palvelussa.

Väittelijän yhteystiedot: Timo Paananen, s-posti: timo.s.paananen@gmail.com puh. +358 50 573 3918