Väitöstutkimus verivalmisteiden solunulkoisista vesikkeleistä

Solunulkoiset vesikkelit (extracellular vesicles, EV:t) ovat lipidikaksoiskalvollisia nanopartikkeleita, joita nykykäsityksen mukaan kaikki solut tuottavat. EV:iden avulla solut välittävät spesifistä ja kohdennettua molekyylilastia solujen ja kudosten välillä niiden fysiologisissa ja patologisissa tehtävissä.

Vasta viimeaikainen menetelmä- ja laitekehitys on mahdollistanut EV:iden molekyylisisällön ja toiminnallisuuden tutkimisen, mikä on herättänyt kiinnostuksen hyödyntää EV:itä diagnostiikassa, terapeuttisina tuotteina ja lääkekuljetuksessa.

Vaikka kiinnostus EV:iden mahdollisuuksiin näkyy tutkimusjulkaisujen voimakkaana kasvuna, on tutkimuskenttä vasta kehittymässä, ja toimintamekanismeiltaan poikkeavilla analyysimenetelmillä saatujen tulosten vertailu on vaikeaa. Yleisesti käytetyt tasalaatuiset referenssimateriaalit mahdollistaisivat EV-tutkimuksen vertailtavuuden lisääntymisen. Valkosen väitöskirjatutkimuksen yhtenä tavoitteena olikin valmistaa biologinen vertailumateriaali EV-tutkimukseen. Punasoluista tuotettiin nanoerytrosomeja, jotka osoitettiin monilta ominaisuuksiltaan samankaltaisiksi luonnollisesti muodostuvien EV:iden kanssa. Veripalvelun lähtömateriaalista on mahdollista tuotantomenetelmiä kehittämällä tuottaa EV-vertailumateriaalia teollisen massatuotannon kokoluokkaan, mikä tekee nanoerytrosomeista houkuttelevan vaihtoehdon yleisesti käytettäväksi referenssiksi.

Väitöskirjatutkimuksen toisessa osassa tutkittiin verihiutalevalmisteiden EV:itä ja niiden käyttömahdollisuuksia verihiutalevalmisteiden laadun ja käytön optimoinnissa. Säilytyksen aikana verihiutaleet aktivoituvat, ja tätä aktivoitumista halutaan seurata muun muassa silloin, kun säilytysolosuhteita kehitetään. Pelkästään EV-määrän mittaaminen oli herkkä menetelmä tutkittaessa verihiutaleiden aktivoitumisastetta. EV-määrää verrattiin kahteen tutkimuskäytössä olevaan aktivaatiotekijään CD62p-proteiiniin ja GPV-glykoproteiiniin.

Lisäksi väitöskirjassa tutkittiin verihiutale-EV:iden sisältämien bioaktiivisisten välittäjäaineiden merkitystä verihiutaleiden viestinnässä. Näitä olivat erityisesti kalvorakenteiden fosfolipidit ja näistä edelleen entsyymien toiminnan seurauksena aktiivisesti tuotetut lipidivälittäjät, lipidimediaattorit. Verihiutalevalmisteiden EV:iden osoitettiin sisältävän erityisen fosfolipidiprofiilin sekä fosfolipideistä saatavien rasvahappojen muokkaamiseen tarvittavien entsyymien lisäksi bioaktiivisia lipidimediaattoreita. Verihiutale-EV:iden ja erityisesti lipidimediaattoreiden merkitystä verihiutaleiden toiminnassa on tarkoitus tutkia lisää jatkotutkimuksissa.

Sami Valkosen väitöstilaisuus järjestetään Veripalvelussa Kivihaassa torstaina 19.12. Väitöskirja tarkastetaan Helsingin yliopistossa.

Veripalvelussa tuotetaan vuosittain 30-40 tieteellistä alkuperäisjulkaisua. Lisäksi Veripalvelussa on tehty sen historian aikana yli 60 väitöskirjaa sekä lukuisia opinnäytetöitä. Kaikki Veripalvelun julkaisemat tutkimukset löytyvät täältä: https://www.veripalvelu.fi/tutkimus/tieteelliset-julkaisut

Sami Valkosen väitöskirja ”Extracellular Vesicles and Nanoerythrosomes: The Hidden Pearls of Blood Products” on luettavissa täällä: https://helda.helsinki.fi/handle/10138/307653

Pressmeddelanden på svenska: blodtjänst.fi

Press releases in English: bloodservice.fi