Vanhustyön keskusliitto ry

Vanhustyö-lehti: Jääkö omaiseton vanhus ilman hoivaa?

Jaa

Vanhushoivapolitiikassa oletetaan itsestäänselvästi, että kaikilla vanhoilla ihmisillä on omaisia. FT Päivi Ahosolan mukaan oletus eriarvoistaa omaisettomia hoivan tarvitsijoita.

Omaisettomista hoivan tarvitsijoista väitellyt FT Päivi Ahosola muistuttaa, että palveluiden pitäisi toimia kaikille tasa-arvoisesti, oli omaisia tai ei.
Omaisettomista hoivan tarvitsijoista väitellyt FT Päivi Ahosola muistuttaa, että palveluiden pitäisi toimia kaikille tasa-arvoisesti, oli omaisia tai ei.

Omaisettomilla on kaksinkertainen riski jäädä ilman tarvitsemaansa apua: he ovat vailla epävirallista hoivaa, minkä lisäksi heiltä puuttuvat palveluviidakossa tarpeelliset hoivan välittäjät ja varmistajat.

Hyvinvointivaltion suunnanmuutoksessa ja uudessa julkisjohtamisessa vanhushoivaa on 1990-luvulta lähtien pyritty siirtämään omaisten vastuulle. Julkista apua on rajattu, ja hoiva on typistetty monituottajamallin mukaisesti palveluiksi, joita voidaan pilkkoa, myydä ja ostaa. Täysissä voimissakin niistä on vaikea saada selkoa – saati kun on huonokuntoinen vanha ihminen.

Entä jos vanhuksella ei tällaisessa uusfamilistisessa eli perheitä vastuuttavassa suunnanmuutoksessa ole sellaisia omaisia, jotka pitäisivät huolta ja varmistaisivat virallisen avun saamista?

Tähän kysymykseen pureutui Päivi Ahosola väitöskirjassaan, jossa hän tarkasteli omaisettomien, virallisen hoivan avulla selviytyvien vanhojen ihmisten asemaa ja toimijuuden mahdollisuuksia.

Näkymätön ryhmä näkyväksi

Ahosola on saanut tuntumaa aiheeseen monesta kulmasta: kansalaisena, omaisena, vanhustyötä tehneenä sairaanhoitajajana, tutkijana, kehittäjänä ja vanhustyön esimiehenä. Häntä on turhauttanut se, että virallinen totuus ja todellisuus eivät tavoita toisiaan käsiteltäessä vanhuusiän hoivaa, perheitä ja julkista apua.

– Kaikilla omaisia ei ole, ja halusin tehdä näkyväksi tämän ryhmän. Myös aiempi tutkimus on jättänyt heidät huomiotta, kun taas omaishoivasta ja omaishoitajista on paljon tutkimuksia.

Ahosola analysoi kuntien vanhuspoliittisia asiakirjoja ja kehittämishankemateriaalia sekä 12 omaisettoman vanhan ihmisen haastatteluita.

Perheellä luonnollistettu asema

Ahosolan mukaan perheille ja läheisille asetetaan paljon odotuksia kuntien vanhuspoliittisissa asiakirjoissa.

– Heidän asemansa on luonnollistettu hoivan resurssina, ja heidät kutsutaan mukaan palveluiden tuottamiseen. Julkisen hoivan näkökulmaa ja julkisista palveluista riippuvuutta piilotetaan. Perheettömistä vanhuksista ei puhuta eksplisiittisesti juuri lainkaan, ja heidän asemansa on monin tavoin toiseutettu, Ahosola kertoo.

Vanhustyön kehittämishankkeita suunnataan Ahosolan mukaan vahvasti omaishoitoon ja omaisiin sekä vapaaehtoisiin ja vertaistukeen. Myös kuntien vanhuspalvelujärjestelmän kehittämishankkeissa tavoitellaan näiden epävirallisten toimijoiden saamista mukaan toimintaan.

– Omaisettomat vanhat ihmiset eivät saa kehittämishanketeksteissä aktiivisen toimijan roolia, vaan heidät nähdään pikemminkin syrjäytymistä ehkäisevien toimien kohteena, Ahosola sanoo.

"Minä olen vielä pystyssä"

Haastatteluaineisto tuottaa toisenlaisen näkymän ikäihmisiin, jotka elävät ilman omaisapua ja virallisten palveluiden varassa joko kotona tai palvelutalossa.

– He kuvasivat arkeaan aktiivisina toimijoina, eivät syrjäytyneinä. Heidän ensisijainen tavoitteensa oli itsenäinen selviytyminen voimavarojen mukaan. Eräs haastateltava kiteytti toimijan asenteensa haluamalla ilmoittaa, että on vielä pystyssä, Ahosola kertoo.

– Vahva itsenäisyyden korostaminen oli hieman yllättävääkin. He olivat kuitenkin erittäin hyvin kartalla tilanteestaan, ja itsenäisyyden tarve korostui, koska he elivät ilman epävirallista hoivaa eivätkä kokeneet olevansa lainkaan "laitosihmisiä" niin kuin eräs asian ilmaisi.

Monenlaiset elämänpolut olivat johtaneet nykytilanteeseen. Moni murehti kuollutta aviopuolisoa, lasta tai kuolleita ystäviään. Vaikka yksinolo saattoi surettaa, kontakteja oli esimerkiksi naapureihin tai kaukaisempiin sukulaisiin, kuten vaikkapa veljen vaimon sisaren tyttären tyttäreen.

Haastatellut arvostivat toimivia julkisia palveluita. Kun niitä käsiteltiin, he alkoivat usein puhua luottamuksen arvoisesta ihmisestä palvelun takana. Ahosolan mukaan toiveet ja pettymys kohdistuivat nimenomaan ihmiseen, joka oli tärkeä tai joka ei ehkä ollut vastannut.

Ahosolan haastatellut olivat suhteellisen hyväkuntoisia. Mikä olisi huonokuntoisten kokemus, ei tästä aineistosta selviä.

Ahosola sanoo, että vaikka omaisettomia vanhoja ihmisiä ei voi sivuuttaa, ei ole syytä luoda uutta kategoriaa vanhushoivapolitiikkaan tai vanhushoivan käytäntöihin.

– Kun palveluita kuvaillaan ja tuotetaan, on tärkeää, että ne toimisivat kaikille tasa-arvoisesti, oli omaisia tai ei. Ongelmakohta on luonnollistettu oletus, että kaikilla on omaisia.

---------------------------------------------------------------------------

Hoiva ei asetu pelkäksi palveluksi

Hoiva ei ole pelkkää palvelua, jonka kuka tahansa voi antaa. Hoiva on rakkautta, välittämistä, huolenpitoa, luottamusta ja vanhuksen muuttuviin tarpeisiin vastaamista.

– Julkisissakin hoivapalveluissa pitäisi kehittää sellaisia toimintatapoja, jotka mahdollistavat pitkäaikaiset suhteet, luottamuksellisuuden ja välittämisen. Tämä on tärkeää etenkin niille vanhuksille, joilla omaisia ei ole, FT Päivi Ahosola muistuttaa.

– Tärkeää se on myös hoivatyöntekijöille, jotka useimmiten ovat tulleet alalle aitoa hoivatyötä tekemään – eivät vain strategiapuheen mukaisesti olemaan tehokkaita ja tuottavia.

 ---------------------------------------------------------------------------

Teksti: Leena Huovila
Kuva: Pekka Ahosola

Juttu on julkaisu Vanhustyö-lehdessä 1/2019.

Päivi Ahosola: Vanhushoivapolitiikan uusfamilismi – Omaisettomat hoivan tarvitsijat institutionaalisen hallinnan kohteena. Sosiaali- ja terveyspolitiikan väitöskirja. Tampere University Press 2018.

Avainsanat

Kuvat

Omaisettomista hoivan tarvitsijoista väitellyt FT Päivi Ahosola muistuttaa, että palveluiden pitäisi toimia kaikille tasa-arvoisesti, oli omaisia tai ei.
Omaisettomista hoivan tarvitsijoista väitellyt FT Päivi Ahosola muistuttaa, että palveluiden pitäisi toimia kaikille tasa-arvoisesti, oli omaisia tai ei.
Lataa

Linkit

Tietoja julkaisijasta

Vanhustyön keskusliitto ry
Vanhustyön keskusliitto ry
Malmin kauppatie 26
00700 HELSINKI

http://www.vtkl.fi

Vanhustyön keskusliitto VTKL on maan johtava ikääntyneiden ihmisten ja vanhusten hyväksi työtä tekevien järjestöjen valtakunnallinen katto- ja edunvalvontaorganisaatio. Keskusliiton vanhuuspoliittisen vaikuttamisen tavoitteena on vahvistaa ikääntyneiden ihmisten hyvinvoinnin, toimintakykyisyyden ja sosiaalisen turvallisuuden edellytyksiä.

Liitto kehittää valtakunnallisia toimintamalleja ja luo uutta vanhuuskulttuuria monipuolisen kehittämis- ja tutkimustoimintansa sekä ikääntyneiden ihmisten ohjaus- ja tukitoiminnan avulla. Jäsenyhteisöt toimivat ikääntyneiden ihmisten hyväksi järjestämällä ryhmä- ja virkistystoimintaa, vapaaehtoistoimintaa, lomatoimintaa, neuvontaa ja koulutusta sekä toteuttavat edunvalvontaa, tutkimusta ja kehittämistyötä.  Jäsenyhteisöistä runsaat 200 tuottaa asumis-, hoito-, hoiva-, kuntoutus- ja kotihoidon palveluja vanhuksille. Liitto toimii kiinteässä yhteistyössä jäsenjärjestöjensä, kuntien ja kehittyvien maakunnallisten sote-alueiden kanssa. Liitto julkaisee Vanhustyö-lehteä.

Tilaa tiedotteet sähköpostiisi

Haluatko tietää asioista ensimmäisten joukossa? Kun tilaat mediatiedotteemme, saat ne sähköpostiisi välittömästi julkaisuhetkellä. Tilauksen voit halutessasi perua milloin tahansa.

Lue lisää julkaisijalta Vanhustyön keskusliitto ry

Uutishuoneessa voit lukea tiedotteitamme ja muuta julkaisemaamme materiaalia. Löydät sieltä niin yhteyshenkilöidemme tiedot kuin vapaasti julkaistavissa olevia kuvia ja videoita. Uutishuoneessa voit nähdä myös sosiaalisen median sisältöjä. Kaikki tiedotepalvelussa julkaistu materiaali on vapaasti median käytettävissä.

Tutustu uutishuoneeseemme