Vapaaehtoiset ja tutkijat selvittivät, mikä hajottaa lehmän lannan

Sittiäiset avainasemassa

Suurin osan lantaläjästä hajoaa mikrobitoiminnan seurauksena – tai haihtuu vesihöyrynä ilmaan läjän kuivuessa. Lantaläjän kokonaispainosta selkärangattomat hajottavat noin kahdeksasosan (13 %).

Kaikki selkärangattomat eivät ole yhtä tehokkaita. Lannassa elävistä hyönteisistä suurimmat, maan alle kaivautuvat sittiäiset, hajottavat lantaa kaksi kertaa nopeammin kuin pienemmät lantakuoriaiset ja lierot.

 Ilmastolla on yhtä suuri vaikutus lannan hajoamiseen kuin lantaa syövillä selkärangattomilla: Etelä-Suomessa lantaläjä katoaa paljon nopeammin kuin pohjoisessa.

 Vapaaehtoiset sen tekivät

Eri eliöiden ja ilmaston vaikutusta lannan hajoamiseen verrattiin lähes 80 tilalla yli Suomen. Jokaisella paikkakunnalla mitattiin, kuinka nopeasti lehmänläjät hajosivat eri selkärangattomien toimesta. Osa läjistä jätettiin paljaiksi, jotta kaikki hajottajat pääsisivät niihin käsiksi. Toiset lantaläjät suojattiin erilaisilla häkeillä. Näin saatiin selville, paljonko lantaa jää jäljelle kun tietty eliöryhmä puuttuu.

Yksittäinen tutkimusryhmä ei pysty toteuttamaan tätä koetta koko Suomen mittakaavassa. Se toteutettiin vapaaehtoisten ”kansalaistutkijoiden” avulla.

 “Kansalaistieteessä vapaaehtoiset osallistuvat suoraan tieteellisen aineiston kokoamiseen. Yhdessä pystymme muodostamaan laajan kuvan” selittää Riikka Kaartinen, hankkeen tutkija.

 Joukossa on voimaa!

“Kansalaistieteen mahdollisuudet piilevät lukumäärissä”, sanoo Bess Hardwick, joka opasti vapaaehtoisia kokeen tekemisessä. “Monet luonnossa tapahtuvat muutokset voidaan huomata vain monien silmäparien avulla – kuten eläinten levinneisyysalueiden muutokset, tai tiettyjen lajien harvinaistuminen.”

“Tällä kertaa veimme kansalaistieteen askeleen pidemmälle etenemällä ’pelkästä’ luonnon seuraamisesta todelliseen kokeeseen” sanoo Tomas Roslin, tutkimusryhmän johtaja. “Jonkun tekijän muuttaminen ja sen seurauksien havainnointi on kokeellisen tieteen ydin.”

“Hankkeemme osoittaa, että uusi lähestymistapa voi avata uusia ulottuvuuksia tieteessä”, lisää Roslin. “Kansalaistieteessä vain mielikuvitus on rajana sille, mitä voimme yhdessä saavuttaa.”

Lisätietoja antaa Riikka Kaartinen (riikka.kaartinen@slu.se) tai Tomas Roslin (tomas.roslin@helsinki.fi)