Varhaisten suomalaisten DNA-linjat valottavat nykyväestön monitahoista alkuperää

Tutkimuksessa on selvitetty geeniperimää yli sadan yksilön arkeologisista luunäytteistä 300–1800-luvuilta. Suurin osa näytteistä on rautakaudelta ja keskiajalta. Yksilöistä on eristetty äidiltä kaikille tämän lapsille periytyvää mitokondrioiden DNA:ta (mtDNA) ja siten selvitetty naisten väestöhistoriaa. 

Tulosten perusteella rautakaudella (n. 300–1300 jaa) ja keskiajalla (n. 1200–1500 jaa) Suomessa eläneillä ihmisillä esiintyi samoja mitokondriolinjoja kuin nykysuomalaisilla. Erityisesti rautakaudella eri kalmistoihin haudattujen perimät poikkesivat kuitenkin toisistaan merkittävästi. Kivikautisille metsästäjä-keräilijöille tyypilliset mtDNA-linjat olivat yleisiä Euran Luistarin ja Hollolan Kirkkailanmäelle haudatuilla. Hiitolan Kylälahdessa Karjalassa sekä Mikkelin Tuukkalassa olivat taas yleisimpänä linjat, jotka ovat ominaisia Euroopan muinaisille viljelijäväestöille. Viides tutkimuksessa mukana ollut rautakautinen kalmisto sijaitsee Etelä-Pohjanmaalla Levänluhdassa. Sinne haudatuista suuri osa edusti nykysaamelaisiin yhdistettyjä mtDNA-linjoja. 

– Kaikki edellä mainitut alkuperältään erilaiset linjat ovat yleisiä Suomessa myös nykyään. Tämä viittaa siihen, että tutkitut rautakautiset populaatiot ovat vaikuttaneet nykysuomalaisten perimään, sanoo tohtorikoulutettava Sanni Översti Helsingin yliopiston bio- ja ympäristötieteellisestä tiedekunnasta.

Tutkijoiden mukaan rautakaudella Itä- ja Länsi-Suomen väestöissä havaitut erot ovat päinvastaiset kuin nykysuomalaisilla: muinaisiin maanviljelijöihin yhdistetyt linjat ovat olleet yleisempiä idässä ja metsästäjä-keräilijöiltä periytyvät linjat lännessä. Tämä olisi selitettävissä sillä, että maanviljelijäpopulaatioita on saapunut Suomen alueelle lännen ja etelän lisäksi myös idästä.