Veden lämpeneminen on suuri uhka myös Itämerelle

Juuri julkaistun kansainvälisen meriä, jäätä ja lumipeitettä koskevan IPCC-raportin mukaan ilmastonmuutos nostaa selvästi merten lämpötilaa. Pieni ja melko matala Itämeremme lämpenee keskimäärin vielä valtameriäkin nopeammin. Poikkeukselliset tilanteet, kuten kesän 2018 helleaalto, jonka päätteeksi Itämeren rannikoiden pohja-alueiden veden lämpötilaksi mitattiin jopa 21 astetta – korkein lukema sitten vuoden 1926 – eivät ehkä kohta ole erikoistapauksia.

Veden lämpeneminen on vain osa tapahtumavyyhteä.

– Rehevöityminen ja lämpeneminen kasvattavat yhdessä hapenkulututusta, mikä puolestaan johtaa pahempaan happikatoon ja laajempiin, hapettomiin pohja-alueisiin, summaa professori Alf Norkko Helsingin yliopiston Tvärminnen eläintieteelliseltä asemalta Hangosta.

IPCC:n raportin mukaan valtamerien kerrostuneisuus on voimistunut. Tämä tarkoittaa, että lämpötilaltaan erilaisten vyöhykkeiden väliset lämpötila- ja tiheyserot ovat kasvaneet. Pintakerroksen lämmin vesi on aiempaa kevyempää, joten tiheysero sen ja syvän veden välillä kasvaa. Tiheydeltään kovin erilaiset vesimassat eivät sekoitu helposti.

– Kerrostuneisuuden voimistuminen näkyy myös Itämeressä, vaikka sen syvyyttä ei lasketakaan valtamerien tapaan kilometreissä. Pintaveden lämpeneminen pahentaa pohjaveden happitilannetta, kun pintakerroksen happirikasta vettä ei pääse sekoittumaan pohjakerrokseen.

Happitilanne ei kuitenkaan ole aivan yksioikoinen. Toisaalta ilmaston lämpeneminen vähentää lumipeitettä, mikä puolestaan ruokkii talvimyrskyjä. Myrskyt sekoittavat vesikerroksia, jolloin happea päätyy myös pohjan tuntumaan.

– Sekoittuminen kuitenkin vapauttaa samalla hiilidioksidia ja metaania ilmakehään. Ilmaston ja veden lämmetessä Itämerestä todennäköisesti tuleekin hiilen lähde sen sijaan, että se sitoisi hiilidioksidia eli toimisi hiilinieluna, Alf Norkko toteaa.