Wilma-palautteella yhteys oppimiseen ja hyvinvointiin

Tutkimuksen mukaan Wilma-palaute oli yhteydessä oppilaan oppimiseen ja hyvinvointiin etenkin silloin, kun se liittyi käyttäytymiseen oppitunneilla ja oli annettu valmiita lausekkeita, esimerkiksi ”aktiivinen osallistuminen oppitunnilla” tai ”häiritsevä käytös oppitunnilla”, käyttäen.

Tutkimus koostui neljästä osatutkimuksesta, joissa tarkasteltiin sekä perusopetuksen opettajien palautekäytäntöjä että oppilaiden kokemuksia palautteesta. Väitöstutkimuksessa analysoitiin 704 opettajan antamia palautemerkintöjä 7 811 oppilaalle. Lisäksi tutkittiin 2 031 yhdeksäsluokkalaisen itse ilmoittamia palautemerkintöjä tarkasteltaessa oppimisen ja hyvinvoinnin eri tekijöitä. Lopuksi haastateltiin 64 oppilasta, jotta ymmärrettäisiin, mitä oppilaat merkinnöistä ajattelevat.

Ilman palautetta jääneillä oppilailla heikoin opettaja-oppilassuhde

Palautemerkinnöistä tehty analyysi osoitti, että opettajat antoivat palautetta eri tavoin jopa yhden opetusryhmän sisällä. Samassa koululuokassa siis saattoi olla oppilas, joka keräsi kymmeniä myönteisiä tai kielteisiä merkintöjä, ja oppilas, joka ei saanut Wilma-palautetta lainkaan.

Selkeä enemmistö kaikesta palautteesta oli myönteistä. Käyttäytymiseen ja läksyunohduksiin liittyvä kielteinen Wilma-palaute kasautui todennäköisimmin pienelle joukolle poikia sekä oppimiseensa tukea tarvitseville oppilaille.

Lisäksi havaittiin, että oppilaat, jotka kertoivat saaneensa runsaasti myönteisiä merkintöjä, arvioivat motivaationsa, kyvykkyytensä oppia uusia asioita ja opettaja-oppilassuhteensa kaikkein parhaimmaksi. Opettaja-oppilassuhdetta tarkasteltiin pyytämällä oppilaita arvioimaan esimerkiksi, ovatko opettajat reiluja ja oikeudenmukaisia, kokevatko oppilaat, että opettaja arvostaa heitä ja tulevatko he hyvin toimeen opettajan kanssa. 

Huomiota herättävää tuloksissa oli se, että oppilaat, jotka eivät olleet saaneet palautetta lainkaan, puolestaan arvioivat motivaationsa, kyvykkyytensä ja opettaja-oppilassuhteen kaikkein heikoimmiksi.

– Voi olla, että motivoitunut ja opettajien kanssa hyvin toimeen tuleva oppilas saa paljon myönteisiä merkintöjä, mikä voi entisestään ruokkia oppilaan pyrkimyksiä menestyä koulussa. Puolestaan oppilas, joka ei saa Wilma-palautetta lainkaan, tietää, että muut saavat merkintöjä. Tulisi tutkia aiheuttaako ilman palautetta jääminen ulkopuolisuuden tunnetta, Oinas summaa.

Wilma-palaute herätti oppilaissa eniten myönteisiä tunteita

Lisäksi tutkimuksessa tarkasteltiin Wilma-palautteen oppilaissa herättämiä tunteita. Oppilashaastatteluihin ja kyselyihin pohjautuva laadullinen analyysi osoitti, että oppilaat pitivät merkintöjä itsestään selvänä osana koulutyötä. He olivat pääosin tyytyväisiä saamiinsa palautemerkintöihin ja pitivät niitä tärkeinä tietääkseen, miten koulunkäynti sujuu. Lisäksi oppilaat kuvailivat lukuisia myönteisiä ja kielteisiä tunteita liittyen saamaansa palautteeseen.

– Kaksi kolmasosaa kaikista raportoiduista tunteista oli myönteisiä. Eniten oppilaat kokivat ilon, tyytyväisyyden, ylpeyden ja helpotuksen tunteita. Lisäksi oppilaat olivat kokeneet kielteisiä tunteita, kuten pettymystä ja turhautumista, mikä kuvastaa, että Wilma-palaute on merkityksellistä oppilaille, toteaa Oinas.

– Aikaisemmista tutkimuksista tiedetään, että voimakkaat tunnereaktiot voivat häiritä oppimiseen keskittymistä, joten ei ehkä ole hyvä, jos Wilma-merkinnät herättävät tunnemyrskyjä kesken koulupäivän, Oinas jatkaa.

Wilma-palaute kiinnitti oppilaan huomion käyttäytymiseen, ei oppimiseen

Tutkimuksen perusteella näyttää siltä, että osa oppilaista kaipasi opettajan vahvistusta omalle oppimiselleen. Oppilaat arvelivat haastatteluissa, että säätelemällä omaa käyttäytymistään oppitunneilla suhteessa saamiinsa palautemerkintöihin he pystyivät vaikuttamaan arvosanoihinsa.

– Oppilaat arvioivat onnistumistaan koulutyössä Wilma-merkintöjen perusteella, vaikka heitä tulisi mieluummin kannustaa arvioimaan itse, mitä he osaavat. Koulutyössä olisikin tärkeää keskustella oppimiseen vaikuttavista tekijöistä kuten motivaatiosta ja epäonnistumisen pelosta oppilaiden kanssa, jotta he oppisivat itse säätelemään omaa oppimistaan. Digitaalisiin oppimisympäristöihin siirryttäessä oman oppimisen säätely on erityisen tärkeää, ja oppilaan olisi hyvä oppia luottamaan kykyihinsä. Palaute on tutkitusti hyödyllisintä oppimiselle silloin, kun oppilas itse sitä toivoo saavansa, Oinas summaa.

– Vaikka tutkimukseni käsittelee suomalaista palautejärjestelmää, ovat tulokset hyödynnettävissä myös kansainvälisesti. Ympäri maailmaa kouluissa on käytössä sovelluksia, jotka mahdollistavat palautteen antamisen valmiita lausekkeita käyttäen, Oinas lisää.

**

KM Sanna Oinas väittelee 4.12.2020 kello 12 Helsingin yliopiston kasvatustieteellisessä tiedekunnassa aiheesta ”Technology-enhanced feedback: Teachers’ practices, pupils’ perceptions and their relations to learning and academic well-being”. Väitöstilaisuus järjestetään osoitteessa Athena, Siltavuorenpenger 3A, auditorio 107. Tilaisuus on seurattavissa etäyhteydellä.

Vastaväittäjänä professori Therese N. Hopfenbeck Oxfordin yliopistosta, ja kustoksena professori Risto Hotulainen.

Väitöskirja julkaistaan sarjassa Kasvatustieteellisiä tutkimuksia, numero 99.

Väitöskirja on myös elektroninen julkaisu ja luettavissa Heldassa.