YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksien komitealta ratkaisu henkilökohtaisen avun voimavaraedellytystä koskevassa asiassa

Asiassa kansalliset tuomioistuimet olivat hylänneet valittajan hakemuksen henkilökohtaisen avun myöntämiseksi siten, että valittaja voisi ilmoittamalla tavallaan asua itsenäisesti. Valittaja katsoi hänen yleissopimuksen 5 (tasa-arvo ja yhdenvertaisuus), 14 (henkilön vapaus ja turvallisuus) ja 19 (eläminen itsenäisesti ja osallisuus yhteisössä) artiklassa turvattuja oikeuksiaan loukatun asettamalla lainsäädännössä henkilökohtaisen avun myöntämisen edellytykseksi sen, että henkilöllä on voimavaroja määritellä avun sisältö ja toteutustapa. Valittaja katsoi lainsäädännön syrjivän kehitysvammaisia henkilöitä, kun voimavaraedellytys koskee käytännössä vain kehitysvammaisia henkilöitä ja estää heitä saamasta henkilökohtaista apua. Lisäksi valittaja katsoi, että lain tulkinta johti valittajan kohdalla siihen, että jos hänen vanhempansa eivät auttaisi häntä, hän joutuisi asumaan laitosmuotoisessa ympäristössä vastoin tarpeitaan eikä hän voisi valita missä ja kenen kanssa asua.

Ratkaisussa todetaan Suomen loukanneen vammaisten henkilöiden oikeuksista tehdyn yleissopimuksen 19 artiklaa ja 5 artiklan ensimmäistä ja toista kohtaa luettuna erikseen ja yhdessä 19 artiklan kanssa. Yleissopimuksen 14 artiklan osalta komitea jätti valituksen tutkittavaksi ottamatta perustelemattomana.

Komitea antoi ratkaisunsa johdosta Suomelle seuraavat suositukset. Valittajan osalta Suomella on velvollisuus tarjota valittajan käytettäväksi tehokas oikeussuojakeino, muun muassa käsittelemällä uudelleen hänen henkilökohtaista apua koskeva hakemuksensa varmistaakseen, että hän voi käyttää oikeuttaan elää itsenäisesti komitean ratkaisun mukaisesti. Lisäksi Suomella on velvollisuus myöntää valittajalle asianmukainen korvaus komitealle tehdystä valituksesta aiheutuneista kuluista, ja julkaista komitean ratkaisu ja jakaa sitä laajalti, saavutettavissa muodoissa, siten, että ratkaisu on kaikkien väestönosien saatavilla.

Komitea antoi Suomelle myös yleisiä suosituksia velvoittaen toimiin, joilla estetään vastaavat loukkaukset tulevaisuudessa. Henkilökohtaista apua koskevan lainsäädännön ja sen soveltamisen osalta tulee varmistaa, ettei lainsäädäntö tarkoitukseltaan eikä vaikutukseltaan heikennä tai tee tyhjäksi kehitysvammaisten henkilöiden oikeuksien tunnustamista, nauttimista tai käyttämistä yhdenvertaisesti muiden vammaisten henkilöiden kanssa, kun on kyse henkilökohtaisen avun hakemisesta. Komitea suosittelee erityisesti, että sopimusvaltio muuttaa vammaispalvelulakia varmistaakseen, ettei lain voimavarakriteeri, joka perustuu avunsaajan kykyyn määritellä tarvittavan avun sisältö ja toteutustapa, estä itsenäistä elämää henkilöiltä, jotka tarvitsevat tukea päätöksenteossaan.

Suomen tulee raportoida komitealle kuuden kuukauden sisällä niistä toimenpiteistä, joihin ratkaisun johdosta on ryhdytty.

Vammaisten henkilöiden oikeuksista tehty yleissopimus tuli Suomen osalta voimaan vuonna 2016. Yleissopimukseen sisältyy yksityiskohtaisia määräyksiä vammaisten henkilöiden oikeuksista. Sen osapuolilla on velvollisuus edistää, suojella ja taata kaikille vammaisille henkilöille täysimääräisesti ja yhdenvertaisesti heidän ihmisoikeuksiensa ja perusvapauksiensa toteutuminen. Yleissopimuksen täytäntöönpanoa valvoo riippumattomista asiantuntijoista muodostuva vammaisten henkilöiden oikeuksien komitea.

Lisätietoja:

Yksikönpäällikkö Krista Oinonen, ihmisoikeustuomioistuin- ja -sopimusasioiden yksikkö puh: 0295 351 172.

Ulkoministeriön sähköpostiosoitteet ovat muotoa etunimi.sukunimi@formin.fi.