YM:n jätelakiehdotus vaarantaa tervettä kilpailua ja rikkoo hallitusohjelmaa

Työryhmän loppuraportissa ehdotetaan, että jätehuollossa poikettaisiin vuodenvaihteessa voimaan tulleen hankintalain kaikkia toimialoja koskevasta sidosyksikkösääntelystä. Ehdotuksen mukaan kuntien jätelaitosten osalta ei sovellettaisi markkinoilla toiminnan osalta lainkaan hankintalain euromääräistä rajaa, ja prosenttimääräinen raja nostettaisiin kaksinkertaiseksi kaikkiin muihin toimialoihin nähden.

”Käytännössä tämä tarkoittaisi, että kuntien jätelaitokset saisivat tuplasti suuremman etuoikeuden kuin millään muulla toimialalla vääristää jätealan markkinoita monopolioikeuksiensa turvin. Uskomaton ehdotus” ihmettelee toimitusjohtaja Tatu Rauhamäki Ympäristöteollisuudesta.

Kilpailun lainalaisuudet ovat jätehuollossa aivan samat kuin muillakin toimialoilla. Kunnallinen jätehuoltoyhtiö hoitaa päätehtävänään omistajakunnilleen lakisääteisiä jätehuoltopalveluja ilman kilpailutusta. Tämän merkittävän kilpailuedun turvin kuntien jätelaitokset sitten tarjoavat markkinoille palveluja, joita myös alan yksityiset yritykset tuottavat. Kilpailuneutraliteetin kannalta tämä on hyvin ongelmallista.

Hankintalaissa on perusteltu laajasti, miksi on välttämätöntä rajoittaa tällaisten ns. sidosyksiköiden myyntiä muille kuin omistajilleen. Suurikokoisen sidosyksikön liiketoiminnasta, joita kuntien jätelaitokset alueillaan poikkeuksetta ovat, viidenkin prosentin, saati nyt ehdotetun kymmenen prosentin, sallittu ulosmyynti voi tarkoittaa useiden miljoonien eurojen suuruista myyntiä markkinoille.

”Tämä oli se syy, miksi hankintalaissa katsottiin välttämättömäksi asettaa prosenttimääräisen rajan lisäksi myös euromääräinen raja. Jätehuollossa ei ole sellaisia erityispiirteitä, että jätehuollon hankintayksiköiden tulisi nauttia tältä osin erivapauksista”, korostaa Rauhamäki.

On syytä muistaa, ettei hankintalain 15 §:n sidosyksikkösääntely estä kuntayhtiötä tarjoamasta palvelujaan haluamassaan määrin myös kilpailluilla markkinoilla, jos omistajakunnat katsovat sen tarpeelliseksi. Päätösvalta on täysin kunnilla itsellään - se vaatii vain sidosyksikköasemasta luopumisen.

Voimassa olevassa jätelain 33 §:ssä säädetään kunnan velvollisuudesta järjestää jätehuolto silloin, kun jätteen haltija ei voi saada palvelua muualta palvelutarjonnan puutteen vuoksi (kunnan toissijainen velvollisuus, TSV). Tämä pykälä turvaa palveluiden saannin kaikkialla Suomessa. 

Rauhamäki muistuttaa, että hankintalakiin hyväksyttiin jo eduskunnassa siirtymäkauden poikkeusjärjestely jätehuollon osalta. Enempiin erityisjärjestelyihin tai pysyviin poikkeamiin ei ole osoitettu hankintalain käsittelyn aikana eduskunnassa tai YM:n nyt työnsä päättäneen työryhmän työn aikana minkäänlaista perusteltua tarvetta.

YM:n työryhmän ehdotus rikkoo hallitusohjelman selkeää kirjausta

Hallitusohjelman mukaan jätelakia muutetaan siten, että kunnille jätelaissa annetut yksinoikeudet rajataan asumisessa syntyvään jätteeseen. Lisäksi hallitusohjelmassa on kirjaukset, joiden mukaan kilpailua estävää toimialakohtaista sääntelyä puretaan, kilpailua lisätään ja julkisia palveluja avataan yritysten kilpailulle.  

”On outoa, että työryhmän loppuraportissa nyt ehdotetaan hallitusohjelmasta poiketen, että kuntien yksinoikeuksien rajausta ei toteutettaisi ja kuntien omassa toiminnassa syntyvä yhdyskuntajäte säilyisi edelleen kuntien monopolioikeuksien piirissä.”, hämmästelee Rauhamäki.

Ehdotus kuntien omassa toiminnassa syntyvän jätteen jättämisestä kuntien vastuulle heikentää mahdollisuuksia kierrätyksen lisäämiseksi sekä vähentää synergiaetuja. Kyseinen yhdyskuntajäte on yleisesti laadultaan sellaista, että se on helpommin hyödynnettävissä kuin asumisessa syntyvä jäte. Se vastaa muita kuntien vastuulta ehdotuksessa vapautuvia jätteitä kuten seurakuntien, valtion ja muiden julkishallinnollisten toiminnassa syntyvää yhdyskuntajätettä.

Toimitusjohtaja Rauhamäki korostaa, että kunnan vastuun rajaaminen hallitusohjelman mukaan asumisessa syntyvään jätteeseen selkeyttäisi jätehuollon vastuunjakoa huomattavasti. Tämä on tärkeä asia huomioiden alan riitaisuus.

Tehdyn arvioinnin mukaan kaikkien organisaatioiden siirtäminen kunnan vastuun ulkopuolelle vähentäisi tulkintaristiriitoja ja samalla myös jätehuoltoviranomaisten hallinnollista taakkaa. Yksinoikeuksien rajaaminen asumisessa syntyvään jätteeseen vahvistaisi lisäksi alan markkinoita sekä toteuttaisi hallitusohjelman muita tavoitteita yrittäjyyden, kilpailullisuuden ja kilpailuneutraliteetin vahvistamisesta.

Kuntien vastuun rajaaminen asumisessa syntyvään jätteeseen lisäisi myös kuntien omaa valinnanvapautta palveluidensa jätehuollon osalta. Tällöin ne voisivat joko kilpailuttaa palvelut tai käyttää sidosyksikkönään toimivia jätelaitoksia kyseisen jätehuollon järjestämiseen.