Tuoreimman kansainvälisen arvion mukaan joka toinen tulee sairastumaan syöpään elämänsä aikana. Myös ennen harvinaiset syöpätyypit, kuten verisyövät, yleistyvät väestössä. Harvinaisten syöpien tutkiminen on tärkeää niistä kärsivien potilaiden hoitojen parantamiseksi, mutta myös siksi, että niiden avulla voidaan ymmärtää muiden syöpien haavoittuvuuksia.

Yksi harvinainen verisyöpätyyppi on suurten granulaaristen lymfosyyttien leukemia (LGL-leukemia), jossa kehon omat puolustussolut, T-solut, synnyttävät syöpäsolukkoa. LGL-leukemia johtaa harvoin kuolemaan, mutta aiheuttaa potilaalle useita kroonisia oireita, kuten korostuneen infektioriskin, anemiaa ja nivelkipuja.

Oireiden ajatellaan johtuvan siitä, että LGL-syöpäsolut hyökkäävät elimistön omia kudoksia vastaan. LGL-leukemia muistuttaakin autoimmuunisairauksia. Nykyiset hoidot eivät yleensä paranna tautia, ja potilaiden oireet palaavat nopeasti.

– Tutkimusryhmämme osoitti 10 vuotta sitten, että LGL-syöpäsoluissa on tyypillisesti mutaatio STAT3-geenissä. Tätä löydöstä käytetään nyt maailmanlaajuisesti potilaiden sairauden toteamisessa, kertoo translationaalisen hematologian professori Satu Mustjoki Helsingin yliopistosta.

– Tähän asti on tutkittu pääasiassa näitä LGL-syöpäsoluja, mutta mietimme, voisivatko myös potilaan puolustusjärjestelmän muut solut olla osallisena sairaudessa, sanoo lääkäri ja väitöskirjatutkija Jani Huuhtanen Helsingin yliopistosta ja Aalto-yliopistosta.

Tutkimusteknologia ja -aineistot avainasemassa

Normaalien puolustusjärjestelmän solujen erottaminen verisyöpäsoluista perinteisin menetelmin on osoittautunut tutkijoiden mukaan äärimmäisen hankalaksi, koska esimerkiksi LGL-leukemiassa syöpäsolut muistuttavat hyvin läheisesti normaaleja veren T-soluja.

Uudet yksisoluteknologiat ovat mahdollistaneet läpimurron, jonka avulla tutkijoiden on ollut mahdollista tarkastella yksittäisiä soluja kerrallaan. Näiden tekniikoiden avulla syöpäsolut on ensimmäisen kerran kyetty tunnistamaan normaaleista T-soluista ja vertailemaan niitä keskenään.

– Yksisoluteknologiat avaavat aivan uudenlaisia mahdollisuuksia tutkimukselle, kertoo immunologian dosentti Tiina Kelkka Helsingin yliopistosta.

– Mutta lisäksi tarvitsimme tarpeeksi laajan tutkimusaineiston, jonka kerääminen harvinaisissa sairauksissa on hankalaa. Tutkimusryhmämme kansainvälisen verkoston avulla onnistuimme yhdistämään lähes 200 LGL-leukemiapotilaan näytteet Suomesta, Saksasta, Italiasta, Yhdysvalloista ja Japanista, hän jatkaa.

Katse puolustusjärjestelmään ja kohti uusia hoitoja

Laajalla aineistolla tehty tutkimus osoitti ryhmän olettamuksen oikeaksi: LGL-leukemiassa koko elimistön puolustusjärjestelmä, ei pelkästään LGL-syöpäsolut, on selkeästi erilainen toisiin syöpiin verrattuna.

– LGL-leukemiaa sairastavilla potilailla puolustusjärjestelmä toimii ylikierroksilla ja kannustaa syöpäsoluja jatkamaan lisääntymistään tarjoten edullisen kasvuympäristön, selittää väitöskirjatutkija Dipabarna Bhattacharya Helsingin yliopistosta.

Tutkimuksen löydösten valossa LGL-leukemian hoitojen tulisi tähdätä koko puolustusjärjestelmän - ei vain syöpäsolujen - hillitsemiseen, jotta potilaiden elämänlaatua voitaisiin parantaa.

– Uskomme, että vastaavia löydöksiä tullaan tekemään myös muissa syövissä. Tarkoituksenamme onkin selvittää samoilla tekniikoilla puolustusjärjestelmän roolia myös muissa syövissä, Jani Huuhtanen kertoo.

Tutkimus on julkaistu arvostetussa Nature Communications -julkaisusarjassa. Alkuperäinen artikkeli: Huuhtanen, J., Bhattacharya, D., Lönnberg, T. et al. Single-cell characterization of leukemic and non-leukemic immune repertoires in CD8+ T-cell large granular lymphocytic leukemia. Nat Commun 13, 1981 (2022). https://doi.org/10.1038/s41467-022-29173-z.

Lisätietoja

LL Jani Huuhtanen, Helsingin yliopisto ja Aalto-yliopisto

jani.huuhtanen@helsinki.fi

+358 50 4350 191

Professori Satu Mustjoki, Helsingin ylipisto

satu.mustjoki@helsinki.fi