Suomen rannikkoalueilla etenevä luontokato ilmenee monin eri tavoin. Vedenalaisen rannikkoluonnon monimuotoisuuden heikkenemistä tapahtuu kaikilla Suomen merialueilla, ja luontokato kohdistuu lähes kaikkiin rantavyöhykkeen vedenalaisiin luontotyyppeihin ja eliöryhmiin, kertoo Luontopaneelin tuore raportti. Rehevöityminen ja ilmastonmuutos ovat merkittävimmät luontokadon aiheuttajat. Kehityksen kääntäminen elpymisuralle vaatii tehokkaita toimia ja riittäviä resursseja sekä ihmistoiminnan aiheuttamien ympäristöpaineiden hillitsemistä.

Luonnon monimuotoisuus on suomalaisten hyvinvoinnin ja kestävän talouden perusta. Nykytoimet eivät kuitenkaan riitä luontokadon pysäyttämiseksi, osoittaa Suomen Luontopaneelin tuore raportti, joka luo kokonaiskuvaa Suomen luonnon heikentymisestä 2000-luvulla ja arvioi erilaisten skenaarioiden avulla, miten luonnon monimuotoisuus voidaan kääntää elpyvälle uralle. Luontotavoitteiden ja nykytoimenpiteiden välinen kuilu voidaan kuroa umpeen määrätietoisilla lisätoimilla. Ilman jatkuvien haittojen hillitsemistä luonnon tilaa ei saada elpymään pysyvästi. Siksi tarvitaan nykyistä pitkäjänteisempää luontopolitiikkaa.

Suomi on sitoutunut kansainvälisiin tavoitteisiin luontokadon pysäyttämiseksi vuoteen 2030 mennessä. Toimenpiteisiin tavoitteiden saavuttamiseksi on ryhdyttävä heti. Luontopaneelin tuore mietintö tarjoaa eväitä valmisteilla olevan kansallisen luonnon monimuotoisuusstrategian sekä sen osana laadittavan luonnon monimuotoisuuden turvaamisen toimintaohjelman kehittämiseen. Mittarien valintaan tulee kiinnittää erityistä huomiota, jotta tavoitteiden toteutumista ja toimenpiteiden vaikuttavuutta voidaan arvioida.

Haitalliset vieraslajit ovat yksi keskeisistä luontokadon aiheuttajista. Vieraslajit leviävät ihmisen toimien seurauksena ennennäkemättömän nopeasti, ja niiden haittojen hillitsemiseksi tarvitaan määrätietoisia toimenpiteitä, kertoo hallitustenvälisen luontopaneelin IPBESin arviointiraportti. Suomen Luontopaneelin tuore julkaisu esittää, miten IPBESin raportin keskeisiä havaintoja voidaan hyödyntää haitallisten vieraslajien torjumisessa Suomessa.

Suomen Luontopaneelin jäsenet seuraavat hallitustenvälisen luontopaneelin IPBESin kymmenettä täysistuntoa (IPBES 10) Saksan Bonnissa 28.8.–2.9.2023, ja ovat median käytettävissä kokouksen aikana. IPBES julkaisee maanantaina 4.9. laajan vieraslajeja koskevan arviointiraportin ja Suomen Luontopaneeli julkaisee samana päivänä mietinnön IPBESin raportin keskeisistä näkökulmista Suomessa.

Lyhytnäköiseen hyötyyn ja kapeasti määriteltyihin markkina-arvoihin perustuva päätöksenteko kiihdyttää luontokatoa. Luontokadon ratkaisut vaativat luonnon arvojen syvällisempää ymmärtämistä ja monipuolisempaa hyödyntämistä päätöksenteon tukena, painotti hallitustenvälinen luontopaneeli IPBES viime vuonna julkaisemassaan laajassa arvoraportissa. Suomen Luontopaneelin tuore julkaisu esittää, miten IPBESin raportin keskeisiä näkökulmia voidaan hyödyntää luontokadon pysäyttämiseksi ja kestävyysmurroksen edistämiseksi Suomessa.

Luonnon monien arvojen ymmärtäminen ja huomioiminen päätöksenteossa on tärkeä osa luontokadon ratkaisua. Tiedekulmassa keskustellaan kansainvälisen luontopaneelin IPBES:n raportin pohjalta, millaiset tavat arvottaa luontoa näkyvät Suomessa ja miten luonnon erilaisia arvoja voitaisiin monipuolisemmin tuoda osaksi päätöksentekoa. Suomen Luontopaneeli julkaisee samalla suomenkielisen yhteenvedon raportista.

Tukeakseen pitkäjänteistä luontovaikutukset huomioivaa luontopolitiikan suunnittelua ja päätöksentekoa Suomessa Luontopaneeli esittää seuraaville hallituksille keinoja luontokadon pysäyttämiseksi ja luonnon kokonaistilan parantamiseksi eli luontopositiivisuuden saavuttamiseksi.

Jatkuvapeitteinen metsänkäsittely – avohakkuiden sijaan – vähentää puuntuotannon haitallisia ympäristövaikutuksia ja tukee metsien käytön yhteiskunnallista hyväksyttävyyttä. Se voi olla maanomistajalle myös taloudellisesti kannattava vaihtoehto, kertoo Suomen Luontopaneelin tuore raportti.

Luontopaneeli esittää laskelman, miten Suomi voi metsien osalta täyttää oman osansa EU:n biodiversiteettistrategian suojelutavoitteista. Luontopaneelin ehdottama maakuntakohtainen suojelun kohdentamisen menetelmä turvaa metsäluonnon monimuotoisuuden kaikkialla Suomessa. Suojelualueita tulisi lisätä merkittävästi etenkin Etelä-Suomessa, ja suojelun toteuttaminen vaatii huomattavia lisäresursseja.

Ennallistamistoimilla voidaan korjata luontohaittoja ja palauttaa mittavan ojittamisen heikentämää suoluonnon monimuotoisuutta, kertoo Suomen Luontopaneelin tuore raportti. Etenkin rehevät suot on mahdollista ennallistaa hiilinieluiksi. Kokonaisuutena arvioiden soiden pitkäjänteinen ennallistaminen kannattaa, vaikka kaikki vaikutukset eivät lyhyellä aikavälillä olisi myönteisiä. Soiden uhanalaisia lajeja ja luontotyyppejä ei voida turvata ilman ennallistamista.