Maitoa tuotettiin Etelä-Suomessa jo 4500 vuotta sitten

Tutkijaryhmän havainnot perustuvat muinaisten keramiikka-astioiden pinnalta tehtyihin rasvanjäänteiden analyysiin. Noin 6000–5000 tuhatta vuotta sitten käytössä olleissa astioissa on jälkiä vain merellistä alkuperää olevien rasvoista ja näin ollen kalan ja hylkeen pyynnistä.

Nyt saadun tutkimustiedon mukaan viimeistään noin 4500 vuotta sitten valmistettuihin keramiikka-astioihin ilmaantuu maitorasvoja. Näitä astioita on löydetty Kirkkonummen löytöpaikoilta, Etelä-Suomesta. Tämä on tutkijaryhmän mukaan selvä merkki lehmän tai lampaan maidon käytöstä ja samalla myös maailmanlaajuisesti ensimmäinen osoitus näin varhaisesta maidontuotannosta 60. leveysasteen pohjoispuolella.

Tutkimus tukee aiemmin esitettyä hypoteesia, jonka mukaan maidontuotannon ja samalla aikuisten laktoosin sietokyvyn toivat Suomeen mukanaan nuorakeraamiseen, maatalouskulttuuriin kuuluvat tulokkaat. Nuorakeraamikot poikkesivat paikallisesta väestöstä paitsi kulttuurinsa osalta myös geneettisesti. He asettuivat asumaan karjanhoidon kannalta parhaiten soveltuville alueille Etelä- ja Lounais-Suomessa.

– Tutkimus osoittaa, että laktoosinsieto on edelleen vahvimmillaan maan lounais- ja länsiosissa, missä väestön nykyinen genetiikka näyttää siten yhä eniten kuvastavan maitoa sietänyttä, karjanhoidon mukanaan tuonutta väestöä, kertoo professori Mika Lavento Helsingin yliopistosta.

Nuorakeraamisen kulttuurin Pohjolaan tuoma karjanhoito vakiintui Suomeen kuitenkin vasta vähitellen. Helsingin ja Bristolin yliopiston tutkimuksessa analysoiduissa, 500 vuottamyöhemmin alkaneen Kiukaisten kulttuurin astioissa näkyy yhä merkkejä sekä kalojen ja hylkeiden rasvoista että maito- ja liharasvoista.

Pienten maitorasvajäämien erottaminen muista eläinrasvoista on ollut mahdollista vasta suhteellisen vähän aikaa. Menetelmällä on aiemmin selvitetty maidon käytön alkua ja laajuutta muualla Euroopassa. Nyt arkeologisia maitorasvajäänteitä tunnistettiin ensi kertaa Suomesta ja ne osoittivat karjanhoidon alkaneen maassamme tiedettyä aikaisemmin.

Tulokset ovat osa monitieteellistä tutkimusprojektia, jossa yhdistetään arkeologian, ympäristötutkimuksen, genetiikan ja geokemiallisen molekyylitutkimuksen menetelmiä. Helsingin yliopistosta tutkimusryhmään kuuluvat Mika Lavento, Petri Halinen, Kristiina Mannermaa, Päivi Onkamo, Markku Oinonen, Johannes Kettunen ja Markus Perola, ja Bristolin yliopistosta Lucy Cramp, Richard Evershed ja Volker Heyd. Tutkimukseen saatiin rahoitusta Suomen kulttuurirahastosta ja Britanniasta NERC:stä (Natural Environment Research Council).

Tulokset julkaistiin 30. heinäkuuta 2014 julkaisussa Proceeding of the Royal Society B.

Artikkelin tiedot: Cramp LJE et al. 2014. Neolithic dairy farming at the extreme of agriculture in northern Europe. Proc. R. Soc. B 20140819. http://rspb.royalsocietypublishing.org/

Kuvatekstit:

Kuva 1: Nuorakeraaminen astia, kulttuurille tyypillinen ns. vasarakirves sekä pieni kirves Lempäälän Aimalankankaalta. Kuva: Esa Suominen/Museovirasto

Kuva 2: Nuorakeraamisia astioita Hyvinkään Ihantolasta (vasen) ja Närpiön Lokåsenista (oikea). Kuva Esa Suominen/Museovirasto

Lisätietoja:

Mika Lavento, puh. 050 448 0658, s-posti mika.lavento@helsinki.fi

Kristiina Mannermaa puh. 050 448 2335, s-posti kristiina.mannermaa@helsinki.fi

Petri Halinen, s-posti petri.halinen@helsinki.fi