Mikä innostaa ja mikä lannistaa väitöskirjan teossa?

Vekkaila tutkii tohtoroitumisprosessiin sitoutumista kahdessa aivan erilaisessa ryhmässä. Hän tutkii yhtäältä tohtoriopiskelijoita, jotka tekivät tutkimustaan innostuneissa huippututkimusryhmissä ja toisaalta niitä, joiden jatko-opinnot olivat pitkittyneet useamman vuoden. Vekkaila halusi selvittää, mitä voisimme oppia ryhmien kokemuksista.

– Mikä on innostuksen takana ja mikä puolestaan saa projektin pitkittymään? Vekkaila kysyy.

Vekkailan mukaan innostunut väitöskirjatyöskentely on monimuotoista.

– Tutkimusryhmissä väitöskirjaansa tehneet luonnontieteiden ja käyttäytymistieteiden opiskelijat kuvasivat innostumista vahvana omistautumisena omaan projektiin ja kokemuksina itsestä yhteisön pystyvänä tutkijana, Vekkaila toteaa.

Sen sijaan käyttäytymistieteiden opiskelijat, joiden jatko-opinnot olivat pitkittyneet, kertoivat erilaisista lannistavista kokemuksista. Tärkeimpinä he pitivät riittämättömyyden tunteita ja kyynistymistä tiedettä kohtaan. Lannistavat kokemukset saivat osan jopa harkitsemaan opintojensa keskeyttämistä.

Vekkailan mielestä on kiinnostavaa, että sekä innostavia että lannistavia kokemuksia yhdisti yksi tekijä: yhteisö. Aktiivinen osallistuminen ja kuuluminen tiedeyhteisöön olivat avain väitöstyöhön sitoutumiseen. Sen sijaan tärkeimmät syyt riittämättömyyden ja kyynistymisen tunteiden takana olivat opiskelijan ja yhteisön väliset jännitteet sekä ulkopuolisuuden kokemukset. Vekkailan tulosten mukaan väitöskirjaprojektiin sitoutuminen tulisi nähdä monimuotoisena ilmiönä, jota säätelee keskeisesti tohtoriopiskelijan ja hänen tiedeyhteisönsä välinen vuorovaikutus.

- Hyvä uutinen on, että innostumista voidaan tuottaa. Tämä on ennen kaikkea pedagoginen haaste, johon toivon tiedeyhteisöissä tartuttavan, Vekkaila toteaa.

Kuitenkaan yhtä, kaiken kattavaa, innostumisen reseptiä ei ole. Olennaista on, että keinot innostumisen tukemiseen ja lääkkeet lannistumista vastaan ovat monipuolisia ja yksilöllisesti rakennettuja. On tärkeä nähdä tiedeyhteisö ja sen erilaiset arkisetkin käytännöt keskeisinä innostumisen areenoina ja tohtoriksi kasvamisen voimavarana.

– Tässä keskeistä on, että jokaisella väitöskirjan tekijällä olisi mahdollisuus aidosti osallistua yhteisöön, jossa hän voi yhdessä muiden tutkijoiden kanssa tempautua kiinnostaviin projekteihin.

Keskustelu tohtoriksi valmistumisen edellytyksistä on erityisen ajankohtaista tällä hetkellä, jolloin tohtorikoulutuksen rakenteita uudistetaan. Tutkimus vahvistaa näkemystä, että sitoutuneet tutkijat mitä todennäköisimmin tuottavat laadukasta tutkimusta. Innostavan tohtorikoulutuksen rakentamisen voi näin ollen nähdä investointina huippututkimukseen.

Kasvatustieteen maisteri Jenna Vekkailan väitöskirja ”Doctoral student engagement - The dynamic interplay between students and scholarly communities” tarkastetaan käyttäytymistieteellisessä tiedekunnassa perjantaina 28.2.2014 klo 12.00. Väitöstilaisuus järjestetään osoitteessa Siltavuorenpenger 3A, sali 302.

Väitöskirja on luettavissa osoitteessa: http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-10-9524-5

Väittelijän yhteystiedot: p. 044-5692632, s-posti jenna.vekkaila@helsinki.fi