Helsingin yliopisto

Lasten ja nuorten niskakipu on kasvava terveysongelma

Jaa
Yhä suurempi osa suomalaisnuorista ja jopa lapsista kärsii toistuvasta niskakivusta. Kivun taustalla on sekä psyykkisiä että geneettisiä tekijöitä; sen sijaan liikunta-aktiivisuudella ei näytä olevan vaikutusta nuorten niskakivun esiintymiseen, osoittaa Helsingin yliopistossa 25.4. tarkastettava väitöstutkimus.

Niskakipu on yleinen ja maailmanlaajuinen terveysongelma.  Näyttää siltä, että nuoruusiän niskaoireet ennustavat niskakipua myös aikuisiässä; olisikin tärkeää oppia ymmärtämään paremmin varhaisiän niskaoireilun syitä, jotta löydettäisiin keinoja ehkäistä kivun kroonistuminen. Lasten ja nuorten niskakivusta on kuitenkin varsin vähän tutkimustietoa.

Fysiatrian erikoislääkäri Minna Ståhl tutki väitöstyössään lasten ja nuorten niskakipua käyttäen kolmea erityyppistä epidemiologista aineistoa: 1) 12–18-vuotiaiden kahdeksan poikkileikkauksen sarjaa vuosien 1991–2011 välillä (Nuorten terveystapatutkimus) 2) 9–12-vuotiaiden koululaisten 4 vuoden seuranta-aineistoa 3) 11-vuotiaiden kaksosten poikkileikkausaineistoa (Kaksosten kehitys ja terveys -tutkimus).

Ståhl havaitsi, että niskakipuisten suomalaisnuorten määrä on lisääntynyt jatkuvasti vuodesta 1991 lähtien; pelkkää niskakipua potevien määrä kasvoi vain 1990-luvulla, kun taas niska-alaselkäkivun yhdistelmää potevien määrä on jatkanut tasaista kasvua 2000-luvullakin.

Niskakipu on yleistä jo 9-12-vuotiailla, ja iän myötä siitä kärsivien määrä lisääntyy. Tytöt ja pojat kärsivät niskakivusta yhtä lailla murrosikään asti; sen jälkeen niskavaivat ovat selvästi yleisempää tytöillä kuin pojilla.  Vuonna 2011 lähes puolet 16–18-vuotiaista tytöistä ja viidesosa pojista ilmoitti poteneensa niskakipua vähintään kerran viikossa viimeisen puolen vuoden aikana. Neljäsosa murrosikäisistä niskakipua potevista koululaisista ilmoitti käyttäneensä kipulääkkeitä, ja sama määrä kertoi niskakivun haitanneen jossain määrin toimintakykyään.

– Niskakivun luonnollinen kulku alakouluiästä yläkouluikään oli suurimmalla osalla aaltoileva ja itsestään rajoittuva. Kuitenkin viisi prosenttia koululaisista ilmoitti poteneensa niskakipua vähintään kerran viikossa edeltäneen kolmen kuukauden aikana seurantatutkimuksen alussa, vuoden ja neljän vuoden kohdalla, mikä viittaa kroonistyyppiseen niskakipuongelmaan jo 9-16 -vuotiaana, Ståhl toteaa.

Niskakivun ilmaantumista ennustivat usein esiintyvät muut tuki- ja liikuntaelinten kivut sekä psyykkistä stressiä heijastavat oireet: unihäiriöt, päiväväsymys, vatsakivut ja päänsärky sekä masentuneisuus. Samat tekijät ennustivat myös niskakivun kroonistumista. Liikunta-aktiivisuus ja nivelten yliliikkuvuus eivät vaikuttaneet niskakivun ilmaantumiseen tai ennusteeseen.

Geneettiset ja psykologiset tekijät keskeisessä roolissa

Yksilöiden väliset erot perimässä selittivät suurimman osan niskakivun esiintymisen vaihtelusta 11-vuotiailla kaksosilla. Perintötekijöiden lisäksi yksilöllisillä ympäristötekijöillä – esimerkiksi harrastuksilla – näyttäisi olevan merkitystä esimurrosikäisten niskakivussa.

– Nämä tulokset vahvistavat olettamusta, että krooniset niskaoireet voivat alkaa jo nuoruusiässä, ja näyttää siltä, että sekä geneettiset että psykologiset tekijät ovat tärkeitä nuoren niskakivun synnyssä, Ståhl sanoo.

– Kouluikäiset lapset, joilla esiintyy niskakipua ja erilaisia lääketieteellisesti selittämättömiä oireita sekä kroonista niskakipua lähisuvussa, saattaisivat olla hyvä interventioiden kohderyhmä kroonisen niskakivun ehkäisemiseksi. Ensin pitäisi kuitenkin vielä selvittää, ovatko pelkkä niskakipu ja samanaikaisesti muiden tuki- ja liikuntaelinkipujen kanssa esiintyvä niskakipu täysin erillisiä, osittain päällekkäisiä vai toisiaan seuraavia ilmiöitä, ja onko niillä samat taustatekijät.


Fysiatrian erikoislääkäri, LL Minna Ståhl väittelee 25.4.2014 kello 12 Helsingin yliopiston lääketieteellisessä tiedekunnassa aiheesta "Non-specific neck pain in preadolescent to adolescent populations" (Lasten ja nuorten niskakipu). Väitöstilaisuus järjestetään osoitteessa Tampereen yliopisto, Terveystieteiden yksikkö, T-rakennuksen luentosali, Medisiinarinkatu 3, 33520 Tampere. Vastaväittäjänä on dosentti Antti Malmivaara, Oulun yliopisto, ja kustoksena on professori Jaakko Kaprio. Väitöskirja on myös elektroninen julkaisu ja luettavissa E-thesis -palvelussa https://helda.helsinki.fi/handle/10138/44722



Väittelijän yhteystiedot:

Sähköposti: minnaettanen@hotmail.com

 

**************************************************
Ystävällisin terveisin

Päivi Lehtinen, tiedottaja, Helsingin yliopisto050 406 2043, paivi.m.lehtinen@helsinki.fi

Tietoja julkaisijasta

Helsingin yliopisto on yli 40 000 opiskelijan ja työntekijän kansainvälinen yhteisö, joka tuottaa tieteen voimalla kestävää tulevaisuutta koko maailman parhaaksi. Kansainvälisissä yliopistovertailuissa Helsingin yliopisto sijoittuu maailman parhaan yhden prosentin joukkoon. Monitieteinen yliopisto toimii neljällä kampuksella Helsingissä sekä Lahden, Mikkelin ja Seinäjoen yliopistokeskuksissa. Lisäksi sillä on kuusi tutkimusasemaa eri puolilla Suomea ja yksi Keniassa. Yliopisto on perustettu vuonna 1640.

Tilaa tiedotteet sähköpostiisi

Haluatko tietää asioista ensimmäisten joukossa? Kun tilaat tiedotteemme, saat ne sähköpostiisi välittömästi julkaisuhetkellä. Tilauksen voit halutessasi perua milloin tahansa.

Lue lisää julkaisijalta Helsingin yliopisto

Uutishuoneessa voit lukea tiedotteitamme ja muuta julkaisemaamme materiaalia. Löydät sieltä niin yhteyshenkilöidemme tiedot kuin vapaasti julkaistavissa olevia kuvia ja videoita. Uutishuoneessa voit nähdä myös sosiaalisen median sisältöjä. Kaikki tiedotepalvelussa julkaistu materiaali on vapaasti median käytettävissä.

Tutustu uutishuoneeseemme
World GlobeA line styled icon from Orion Icon Library.HiddenA line styled icon from Orion Icon Library.Eye